Tämä kätkö on jatkoa Helmiina Kanasen seikkailuille.
Aiemmin ilmestyneet purkit:
Helmiina ja pako kanalasta
Helmiina ja vaarallinen juhannus
Helmiina ja vierailu Viivi Viherpeipolla
Helmiina ja HirWeäHalloween
******************************************************
Missä on Helmiina? Kotkotkot, kotkotkot, kotkotkot.
Missä on Helmiina? Kotkotkot, kot, kot, kot.
Munimassa tietenkin. Potpotpot,potpotpot, potpotpot.
Munimassa tietenkin. Potpotpot, pot, pot, pot.
******************************************************
Pohjoisen tähtitaivaan alla täysikuun loisteessa Helmiina Kananen hypähteli Pesäkivillä. Pikku Kananen vaelteli päämäärättömästi sinne sun tänne, kiveltä kivelle ja pohti jälleen kerran elämän tarkoitusta. Kihlaus katalan Kukon kanssa oli päättynyt niin kutsuttuun "tipunkenkään". Pikku kananen tuumaili että taitaa tulla varsin synkkä ja ankea joulu vailla kattoa pään päällä. Lisäksi kun suurimmaksi osaksi talvi oli pimeää aikaa ja satoi märkää lunta niin siitä Helmiina ei pitänyt lainkaan.
-"Missä se kunnon talvi ja pakkanen oikein viipyy? Kot kot kot, ja kohtahan on jouluaattokin. Kirottu kukko, minkä tempun meni tekemään", Helmiina puuskahti ääneen vieläkin harmistuneena ja heltta punaisena heiluen. Yhtäkkiä Helmiina jähmettyi sulat kangistuen paikoilleen.
-"Mitä ihmettä tuolla tapahtuu?", pikku kananen ihmetteli silmät suurina kuusien suojasta. Sitten pikku kananen rohkaistui ja kiipesi ylös Pesäkivien kolmanneksi korkeimmalle kivelle. Hän tähyili ja pälyili kiven päältä kummastuneena näkymää alapuolellaan sekä varoi visusti ettei vain lipeäsi pyrstösulkineen alas kaplikkoon. Jotain kummaa siellä oli meneillään. Piilopaikastaan Helmiina näki että Pesäkivillä kävi kova hyörinä kun otsalamput valaisivat aluetta. Jotain normaalista poikkeavaa oli tapahtumassa Helmiina ajatteli ja tärisi jännityksestä. Punaisiin asuihin pukeutunut viisikko valkoisine pitkine partoineen mutisi ja touhusi kuin pyörremyrsky aiheuttaen melko hilpeän näyn, kun otsalamppujen valokeilat vilkkuivat ees taas.
Helmiina oli hiirenhiljaa tähystyspaikallaan ja nyt hän kuuli alhaalta iloista vihellystä joka muistutti säveleltään kummasti "No onkos tullut kesää." Yhtäkkiä punapukuiset ukkoset järjestäytyivät riviin kuin sanattomasta käskystä ja muodostivat näin ollen kvartetin. Sihteeritonttu toimi kuoron kapellimestarina ja johti riemusta ulisevan ukkoköörin "Tonttuparaatin" sävelten läpi. Kuoro innostui vielä laulaa luikauttamaan ilmoille "On hanget korkeat nietokset" laulun niin että Pesäkivien kivisissä seinissä raikui ääni korkealle yöhön.
Yhteislaulutuokion jälkeen punanuttuiset ukkelit palasivat takaisin ruotuun. Helmiina seurasi kuinka sihteeritonttu teki muistiinpanoja, selasi vimmatusti A7-kokoisen muistikirjansa sivuja ja pudisteli päätänsä, niin että kulkuset tupsussa heilui. Sitten Sihteeritonttu vihelsi kovaa ja komensi tonttu-ukkoja pinoamaan paketteja eri pinoihin. Tästäkin oli aiheutua pienenenmoista kinaa, koska eräs huonokuuloinen parta-ukko kuuli jostain syystä että paketit pitää kasata seitsemään eri pinoon vaikka Sihteeritonttu näytti sormillaan merkkejä että eikun yhdeksään eri pinoon! Huonokuuloinen tonttu, jota myös "aihähhäksi" kutsuttiin, ihmetteli miksi aina joku toinen siirtää paketin toiseen pinoon hänen omista pinoistaan? Vihdoin ja viimein kun käskynjako meni perille ja tontut aikansa tuusasivat olivat paketit siisteissä pinoissa. Sitten tonttu-ukot laittoivat paketit pusseihin ja sitoivat pussien nyörit tiukasti kiinni pyöräyttäen niihin nätin rusetin.
Tämän jälkeen etelästä rupesi kuulumaan jotain kummallista ääntä. Helmiina kuunteli ja pyöritteli päätänsä ja pohti mikä outo kilinä tuo on? Silmäkulmastaan Helmina näki myös miten pieni metsän hiiri pinkoi menemään kiiren vilkkaa kahdenkymmenenkolmen lapsukaisensa kanssa. Helmiina ajatteli että ei se kilisevä ääni voi kyllä noista hiirulaisista lähteä kun he piipittivät menemään. Hiiriperheellä oli kiire joulupuurolle ja juhlistamaan kolmatta adventtia kynttilän valossa. Helmiina kuuli kuinka kummallinen kilisevä ääni voimistui ja näki kuinka punainen valopallo rupesi hohtamaan kuunloisteessa. Nyt Helmiina Kanasen hoksottimetkin syttyivät palamaan kuin himmeä seitsemän watin hehkulamppu konsanaan. Helmiina oli tippua hämmästykseltään Pesäkiviltä alas kun hän näki mitä seuraavaksi tapahtuu.
-" Kot-kot-kot sehän on Petteri Punakuono saattueineen, Helmiina puhisi. Mitä ihmettä Joulupukki täällä tekee, onko tuo eksynyt ja ihan oikeasti olemassakin?"Helmiina näki kuinka tonttu-ukot muodostivat trion reen ympärille ja jäljelle jäävä kaksikko antoi rivakasti pusseja eteenpäin. Tontut auttoivat monien käsipariensa kanssa nopeasti ja tehokkaasti lastaamaan rekeä. Vaikka touhu näyttikin enimmäkseen nahistelulta kun kädet huitoivat ja viittoivat puuskassa ilmaa ja välillä kuului partojen seasta pelkkiä tuhahduksia.
-"Ihmeen murahtelevaa sakkia nuo punapukuiset ukkelit kuulostaa olevan, Helmiina kotkotti kiven päältä. Silmänräpäyksessä tontut olivat saaneet reen lastattua ja sitten he hyppäsivät sen kyytiin ja niin joukko lähti laulaen matkaan. Helmiina näki kuinka yksi paketti tipahti pääkirjanpitäjä sihteeritontun takataskusta. Paketti rämähti ilmasta maahan, niin että tanner tömisi samalla kun valjakko katosi yön pimeyteen punainen valo etukeulassa loistaen. Sitten hiljaisuus laskeutui Pesäkivien ylle...
Helmiina kurkisti varovasti ensin oikealle, sitten vasemmalle ja kun ei ketään näkynyt hän rohkaistui liukumaan Pesäkiviltä alas, pyrstösulkien menetyksen uhallakin. Maahan päästyään Helmiina kipitti minkä ehti paketin tykö jossa oli lappunen. Helmiina luki mitä siellä sanottiin:
"Hyvää Joulua Helmiina Kananen! toivottaa Tonttulan väki. Olkoon joulusi lämpöinen ja majapaikkasi punainen! "
Helmiina liikuttui moisesta yllätyksestä kovin ja taisipa kanasen nokkakin taipua pieneen hymyyn kun hän avasi paketin sisällön. "-Mistä ne tontut tiesi?" kananen pohti ääneen. Mutta tontuthan tietää kaiken, varsinkin näin joulunaikaan. :)
PS. Ja kirous varmasti selviää perillä kätkön äärellä!