Metsänhoitoyhdistyksen kuusikätköilyn 2017 muistokätkö.
MHY järjesti jälleen kuusikätköilyn 16.12.2017 klo 8. Olimme osallistuneet tähän hunttiin kahtena aikaisemapana vuotena ja molemmilla kerroilla saavutimme kunniakkaan STF:n... kuusen jouduimme hankkimaan muualta. Nyt heräsimme puoli kuudelta ja aloimme aamukahvin jälkeen valmistautumaan koitokseen: Latasimme energiavarastot puurolla ja valmistelimme tarvittavat varusteet kuntoon (otsalamput, gepsi, puhelimet, tablet), ... otimme myös sahan matkaan, jos voittokuusi ei mahdukaan autoon (taikka jos taas tulee STF, niin ehkä sahalle voisi olla muuta käyttöä... no ei sentään, koska jokamiehenoikeudet ovat kätköilijän ohjenuora). Päätimme myös säästää 4 minuuttia ajamalla valmiiksi Vihnuksen parkkiin odottelemaan kuusien julkaisua. Matkalla jätimme paperit ja pahvit auton perästä keräykseen, jotta JOULUKUUSI mahtuu varmasti mukaan.
Olimme parkissa 15 min etuajassa ja piiiiiikku hiljaa kello lähestyi kahdeksaa.... viimeinkin 8:00... mitä ihmettä.... missä kuuset... kello on 8:01... ei mitäään.... 8:02.... 8:03... sitten jotain 8:10... YES.... missä ne ovat? Täh... yks on N61 27 ja E23 27... sehän on ihan lähellä... Haavistossa!... nyt mennään. Ajoimme maltillisesti ja parit punaiset kestimme hyvin. Valitsemamme P-paikka oli suht hiljainen... vain joku mummo oli sauvakävelemässä, eikä hänellä ollut hajukaan, miksi ryntäsimme metsään. Alamäessä oli jyrkähköjä kohtia ja piikkilankoja sekä puhelimen näyttö lakkasi toimimasta pienessä tihkusateessa, mutta pienen kaarroksen kautta kuuselle. Tää on meidän :) Kello oli 8:24.
Palasimme omia jälkiämme autolle ja pakkasimme saaliin kyytiin. Hyvin mahtui luukku kiinni ja sieltä tulikin toinen aalto paikalle. Tutut kollegat joutuivat tällä kertaa hakemaan kuusta hieman pidempää, kun Pirkanmaan muut kuuset oli piilotettu Hervannan ja Sastamalan suuntaan eikä Pinsiöönkään tullut yhtään. Pikku jutustelun jälkeen palasimme kotiin ja kollegat lähtivät hakemaan heijastimia ja Suomen lippuja.... harmi, ettei kuusia ollut enempää :(
Aamupäiväkahvien jälkeen päätimme ottaa toisen geokoiristamme mukaan ja lähteä piilottamaan valmiina ollutta mysteerin purkkia maastoon. Alustavasti olimme kartalta valinneet paikan, mutta paikanpäällä sitten tajusimme, että lunta on karvattomalle hieman liikaa ja paikalla näytti olevan paljon muitakin. Lähdimme etsimään purkille toista paikkaa jo aikaisemmin tutkimastamme maastosta. Sieltä löytyikin sopiva kolo ja sinne purkki jemmattiin.Meillä oli myös PET-putkilo matkassa, joten päätimme katsella, jos sillekin löytyisi sopiva piilo. Polun varrella näimme hirven jäljet, jotka johtivat ison parimetrisen kiven viereen... ja siinä näkyi korkealla lumessa ruskea nyrkinkokoinen läikkä... nyt olemme nähneet hirven pierun:) Purkin paikka löytyi vähän matkan päästä ja koitimme lennossa keksiä kätkölle nimeä.... mitähän olisi joulukuusi latinaksi... varmaan jotain pihlus pahlus... ei nyt ihan, mutta pihlus pahlus voisi tarkoittaa vaikka hirven pierua jossain kielessä. Siitä siis JOULUKUUSEN muistokätkölle nimi. Kiitos piilotttajalle kuusesta. Favo.
Kaikki ei mennytkään ihan putkeen, vaan jouduimme luonnonsuojelualueen takia etsimään vielä kerran purkille uuden piilon. Tervetuloa tänne.