Sisällissota aiheinen Letterbox Hybrid. Ratkaisemalla palapelin saat koordinaatit metsäpolulle, josta voit lodjata kätköpaikalle. Runsaslumisena talvena kätkö saattaa hautautua lumen alle. Kätkö on osa minisarjaa, jossa on aiemmin julkaistu kätköt 1918 Heinola ja 1918 Lusi. Kätköistä löydät koodinumerot, jotka auttavat 1918 Reverse -Wherigo kätkön paikallistamisessa.
20.-21.4.1918 Vierumäen kylässä käytiin Heinolan seudun wiimeisin ja werisin taistelu. Ampuminen alkoi kun Heinolasta perääntyvä punakaarti kohtasi Urajärwen suunnasta marssivat valkoisten komppaniat. Taistelun melskeessä ja sen jälkeisissä teloituksissa kuolleiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, arviot vaihtelevat lähteistä riippuen 60 - 100 kaatuneen välillä. Punaisiin kuuluneet vainajat haudattiin joukkohautoihin Laukkalankankaalle, nykyisen puunjalostustehtaan alueelle. Syksyllä 2020 aloitettiin vainajien siirtäminen pois tehdasalueelta. Joukkohaudoista löytyi kaivauksissa 50 vainajan jäänteet, jotka yksilöitiin, siirrettiin ja haudattiin uudelleen Heinolan keskustan hautausmaalle toukokuussa 2021.
Mitään järjestystä ei enää ollut
Taistelun loppu meni aivan sekaisin. Meidän ryhmämme ja erään sysmäläisen Pesosen ryhmä jäi sinne metsään. Harhailtiin siellä kuin lampaat eikä tiedetty tilanteesta mitään. Punaiset marssivat rivistössä tietä myöten niinkuin Lahteen päin. Pesonen kysyi tunnussanaa. Punaisilla oli valkoinen nauha. Siinä oli kirjaimet H.K. Lisäksi oli nauhassa pääkallonkuva. Heillä oli teräskypärät, vähän kuin palokuntalaisen kypäreitä muistuttavat. Meitä valkoisia oli siinä n. 30 miestä. Pesonen sanoi, että me olemme valkoisia, niin punaiset ampuivat yhteislaukauksen. Kehenkään ei sattunut. Sitten punaiset komensivat pistinhyökkäykseen. Olimme tällöin parisenkymmentä metriä Lahdesta päin tulevan tien oikealla puolella. Siinä tuli sitten sellainen yhteenotto, että lataamaan ei enää ehtinyt. Ei muuta kuin piipusta kiinni ja perällä lyömään punaisten hyökätessä maantieltä kimppuumme sinne metsään. Oli kuutamoinen yö, mutta pilviä kulki paljon. Kun kuu tuli esille, niin silloin syntyi kova metakka. Pyssynperillä lyötiin, Uurasmaa pelasti siinä minun henkeni. Eräs mies tähtäsi minua juuri taskuaseellaan, mutta samalla Uurasmaa pisti häntä pistimellä. Taskuaseen luoti meni ylitseni, mutta teki samalla sarkalakkiini reiän. (Kulomaa & Kekkonen, Heinola 1918 - Kapinan aika, 2017 s. 312-313).
"Jo etäältä Vierumäestä tapasi tien kupeella vähä väliä kuolleen hevosen, sitten seuraavana merkkinä tapasi maantien monin paikoin veren punaamana. Lähemmäksi tultua näkyi teiden varsilla ja mäenkukkuloilla läjittäin patruunahylsyjä... Ja sitten itse kylässä ja läheisissä metsiköissä. Katsoipa minne tahansa näki tantereelle jääneiden ruumiita." (Uusi Heinolan Sanomat 15.5.1918)