Olen oppinut tuntemaan tämän mäen omenapuupellon mäkenä, koska mäen laidalla kasvoi ennen kuulemma yksi tai useampi omenapuu. Ne oli sinne istuttanut todennäköisesti joku kahdestatoista Anttilan tilan 1942 ostaneesta käsittääkseni Karjalan evakkoperheestä, aikoen perustaa sinne kodin. Tilanne muuttui kuitenkin niin, että kun evakkojen annettiin palata takaisin Karjalaan, he myivät tilan osuusliike Hankkijalle. No puut jäivät antaen sille tämän paikallisten käyttämän nimen, toisin kuin kartoissa, Löytynkallio. Kätköltä on hieno näköala itään kohden Lassilan tilaa. Tältä kohden raivasimme pikkupoikina kavereitteni kanssa uran, josta laskimme hurjaa vauhtia alas pellolle. Mäen yli kulki myös monena talvena Paijalan lenkin hiihtolatu ja järeän kuusikon läpi oli myöskin hurja lasku kohden pohjoista alas pellolle. Hankkija sitten kaatoi kyseisen puuston eräänä vuonna kokonaan ja nykyinen puusto on harvennettu kerran ja nyt on paikalla kauriitten ja muitten metsän eläjien suosima sekametsä. Kulku kätkölle kannattaa aloittaa Lassilan tilan kohdalta lähtevää peltotietä pitkin ja pysyä tiellä, kunnes saavut eteläpäähän metsäsaareketta. Sieltä sitten kohden kallion lakea. Purkin vientireissulla näin kaksi kurkea, kaksi joutsenta ja neljä metsäkaurista. Hirviäkin alueella liikkuu, joten metsästysaikana OLE TARKKANA!! OMA KYNÄ MUKAAN!!!