Mysteerikätkö Mäntyharjulla
Hannavk ja Kimppikoo ovat useita vuosia geokätköilyä ja muuta pölhöilyä harrastanut ns. vanha pariskunta variskunta. Kätköilyreissut sujuvat konsanaan kuin vanhalta pariskunnalta, eli jotakuinkin näin.
H: Tule, lähdetään jo, geokoirankin pinna kyllä palaa kohta. Se on kyllä yhtä innokas kätköilyreissuille kuin emäntänsäkin. Kyllä kyllä, sä ajat, mä ihan varmasti kyllä suunnistan. Joku muu ei vaan osaa sitä hommaa, hmph. Ei, etkö ottanutkaan kynää mukaan, sun täytyy sit käydä hakemassa vielä kynä matkaan.
K: Minne mennään? Tosin pitäishän sun se kyllä jo tietää kun oot kartanlukija. Mun hommaksi riittää ihan hyvin ajaminenkin.
H: Ei näy jästejä, kyllä tohon auton saa mahtumaan parkkiin. Kyllä nyt on hyvä etsiä tätä purkkia.
H: Oliks sulla vielä gepsiin vara-akut, muistaakseni käskin sun kyllä ottaa ne mukaan? Ääh. tietty akku loppuu kesken etsinnän. Ei muutes yllättänyt tää… yhtään. Miten niin hätäilen ja pelkään aina pahinta? Kyllä sun pitäis vaimos tuntee sen verran hyvin, jo tässä vaiheessa.
K: Sun pitäis kyllä päästä alas lohkareelta jos pääsee ylöskin?
H: Joo, mut kun mun jalat on liian lyhyet ja päätä huimaa puolen metrin korkeudella. Aina pitää vaimoa auttaa mäessä, kivellä ja kannolla.
K: Mut hei, onks toi kamo? Jee, kyllä se taitaa olla. Plaah. Ei ollutkaan vaan ihan tavallinen käpy. Jebujeejee ja tuuletus, ei voi mitenkään purkki löytyä näin nopsaan! Ei oo tavallista tuuria semmoinen meille! Huom, kenen hyppysissä purkki on?
H: Varmaan kuulen sitten puoli päivää, että purkki ei ollut mun hyppysissä. Pah.
K: No hyvä on, kyllä mä kuittaan sunkin nimen tähän, yhdessähän myö näitä kätköjä etsitään. Ja ei koskaan yhtään epätoivoisesti. Ei tietenkään. Niin, kyllä kätköily on parasta yhteistä tekemistä ja se on asia, josta myö ollaan liikuttavan yksimielisiä. Nih.
H: Sitten vaan loggaamaan ja kohti seuravaa purkkia. Tuu jo…