Örmyilijän tylsähköt oppivuodet Mystery Cache

BYOP.

Örmyilijän tylsähköt oppivuodet

Palailin veljeni Väinön kesähäistä kotikaupunkiini kaikessa rauhassa kotimaakuntaamme tutustuen, sillä tehtailija oli antanut minulle tehtäväksi vierailla muutamien ihmisten luona, kun kerran reissuun olin lähtenyt.
Matkalla tapasin David Skogmanin, joka oli muutama kesä aiemmin kierrellyt tutustumassa Sata-Hämeen pitäjiin ja kerännyt tietoa mm. alueen lappalaisasutuksista ja paikkojen nimistä. Skogman, tai Mikkolan Taave, jona hänet kotikonnuillaan Mouhijärvellä paremmin tunnettiin, oli julkaissut juuri kirjan Kertomus matkoiltani Satakunnan muisto-juttuja keräilemässä. Tarinoin pitkään Skogmanin kanssa tai oikeastaan kuuntelin, kun hän kertoi innoissaan seuraavalle kesälle suunnittelemastaan matkasta Pohjois-Norjaan ja -Ruotsiin.
Innostuin Skogmanin eloisasta kerronnasta niin, että ilmoittauduin oitis hänen mukaansa apupojaksi. Myöhemmin kävi ilmi, että Suomen kirjallisuuden seuran stipendi ei kattanut apupojan matkakuluja, joten reissu jäi tekemättä. Harmittihan se, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että taisi kuitenkin olla parempi, etten päässyt matkalle mukaan, sillä kesätyöni tehtaalla jatkuivat ja seuraavina talvina sain myös pieniä talvitöitä tehtäväkseni tehtaan hyväksi.
Raskas matka olisi myös turhaan kuluttanut voimiani, vaikka matkan aikana olisikin voinut yöpyä usein pappiloissa ja säätyläiskodeissa, olihan Skogman sentään pappi itsekin. Voimia tarvittiinkin pian, sillä seuraavana kesänä, vuonna 1865 elokuun 23. päivän halla tuhosi viljasadon isossa osaa Pohjois-Suomea mitä on pidetty suomalaisten nälkävuosien johdantona.
Sinänsä matka olisi sopinut minulle hyvin, sillä keväällä 1865 valmistuin hyvin paperin porilaisesta yläalkeiskoulusta. Tuolta vuodelta on jäänyt mieleeni erityisesti se kuinka naapuritaloon syntyi poika, josta tuli myöhemmin Akseli Gallen-Kallela. Pitkään en ehtinyt naapurinpojan varttumista seurata, sillä tehtailija lähetti minut syyskauden alettua Turkuun lukioon.
Kesällä kortteeriemäntäni Wilhelmiina teetti minulle aivan uudenlaista arvokkuutta tuovan lukiolaisen koulupuvun, johon kuului tummansininen verkatakki samettikauluksineen ja kullattuine nappiriveineen sekä sininen lippalakki. Tuo lukiolaisen virkapuku oli niin tärkeä, että köyhemmille opiskelijoille sellaisen hankintaa varten kerättiin lukiossa avustusta.
Lukiovuodet olivat monelle opiskelijatoverilleni raskaita, sillä nälkävuodet vähensivät oppilaiden saamia ruokalähetyksiä kotikonnuilta. Itselläni ei huolta ollut, sillä tehtailija maksoi ylläpitoni Turussa niin, että nälkää näin korkeintaan silloin, kun ruoka ei liian pitkälle venyneen vapun tai Lucian päivän juhlinnan jälkeen maistunut. Kunnon vappujuhliin kuului punssia, portviiniä, madeiraa ja olutta, joita nautittiin Uudenmaan tullin ulkopuolella sijaitsevalla kentällä pallopelejä pelaillen ja myöhemmin illalla huonomaineisissa ravinteleissä, vaikka Turun lukiolaisten codex kielsinkin tuolloin ryyppäämisen ja muun pahennusta herättävän toiminnan toveripiiristä sulkemisen uhalla.
Koulupäivä oli pitkä. Se alkoi aamulla kello 7 ja päättyi iltapäivällä viiden, kuuden tienoilla. Oppitunnit kestivät kaksi tuntia kerrallaan ja osa oppitunneista oli kovasti luentopitoista, minkä vuoksi osa oppilastovereistani harrasti paljon luvatonta poissaoloa tunneilta. Itse en tuohon uskaltanut syyllistyä, sillä tehtailija oli tehnyt selväksi, että ylläpitoa jatkuu vain niin kauan, kun opintomenestykseni on hänelle mieleen.
Hieman ylpeänä voin todeta, että hän totta vie sai olla opiskeluuni tyytyväinen. Turun lukion oppilaiden keskuudessa ei tuohon aikaan menestys kielten opiskelussa ollut kovin mainittava, mutta itse laskettelin ruotsin ohella latinaa ja kreikkaa kuin vettä vaan.
Muutenkin menestyin opinnoissani mainiosti ja sain helposti kaikki tenttini suoritettua vain neljässä lukukaudessa, kun lukion käyminen tuolloin kesti yleensä yli 6 lukukautta.
Itselleni iloinen opiskelijaelämä oli vapun ja Lucian päivän juhlien ohella lähinnä kirjoittelua suomenkielisen toverikunnan Toiwo-lehteen ja pitkien, kaipaavien kirjeiden kirjoittelu jumalaiselle Charlottalle, jota ensi ihastukseni jälkeen olin alkanut rakastaa ja palvoa yhä enemmän.
Turun lukion jälkeen oli vuorossa Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopisto missä kirjauduin suuresti ihailemani David Skogmanin kansatieteelliset tutkimusmatkat mielessäni historiallis-kielitieteelliseentiedeskuntaan, vaikka sponsorinani toimiva tehtailija olisi toivonutkin minulle lakimiehen uraa, mistä hänen mielestään olisi ollut enemmän hyötyä tehtaan toimistossa.
Onneksi pidin pääni, sillä lakitieteelliset koukerot ja kommervenkit eivät olisi sopineet kunnolla kaltaiselleni kielinerolle.
Professori Gustafbergin tytär Charlotta oli itseäni neljä vuotta nuorempi. Myös hän olisi halunnut opiskelemaan yliopistoon, mutta tuolloin naisille oli mahdollista pääsy vain Jyväskylän seminaariin tai Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ja sinnekin vain erivapauden nojalla. Toisaalta, itse olin jo siinä vaiheessa yliopisto-opinnot suorittanut ja siirtynyt pysyvästi tehtaalle töihin ajatuksella, että lähivuosina minusta tulisi tehtaanjohtajan oikea käsi ja sitä myöten tehtailija itsekin, joten Charlottan opinnoista ei juuri olisi ollut hyötyä. Koulutettu nainen tehtailijan puolisona olisi ollut melkeinpä kummajainen.
Pysyvä ansiotyö tehtaan konttorissa sen vientiosastolla sekä oman asunnon hankkiminen johti siihen, että jouluna 1872 vein vihille Charlottan ja yhteinen elomme alkoi. Charlottan ohella talouteeni muutti Charlottan lastenhoitaja Emma ja puolisonsa Johan, kaksi hevosta sekä lukuisat matka-arkulliset täynnä kapioita, taloustavaraa ja Porin säätyläispiireihin sopiva runsas garderobi.
Näin sai alkunsa yhteinen elontiemme, jota on kestänyt aina näihin päiviin saakka. Tosin hevoset Valko ja Harmo kuolivat kymmenisen vuotta myöhemmin ja ehdittiin korvata useammallakin hevosella ennen kuin perheeseen hankittiin uutuuttaan kiiltelevä hyrysysy melkein heti ensimmäisen Poriin hankitun auton jälkeen vuonna 1903.

Hei, mainitsinko jo, että kätkö löytyy koordinaateista: N 61° 52.292' E 21° 46.976' Ellen, niin seillähän se on, käy vaikka katsomassa.