Ruijanpolku on osa ikivanhaa Ruijanreittiä, joka on aikoinaan kulkenut Perämereltä yli Saariselän tunturialueen Jäämerelle eli Ruijan rannalle saakka. Ruijanreitti on tiettävästi Lapin vanhin reitti, ja se mainitaan asiakirjoissa jo 1500-luvulla. Kulku Ruijanreitillä loppui 1900-luvun alussa. 2000-luvun alkupuolella osa reitistä on entisöity retkeilypoluksi ja merkitty maastoon uudestaan välillä Sompiojärvi - Laanila.
Merkitävä panos retkeilypolun henkiin herättämisessä on jo edesmenneellä UKK-puiston legendaarisella UKK-puiston oppaalla Matti Toivolalla - Luppo-Matilla. Reitti kaipaa pikaista kunnostusta, sillä pitkokset ovat suurelta osin lahonneet ja puiset reittimerkit kaatuneet maahan niin, että etenkin talvisaikaan reitillä pysyminen on paikka paikoin työlästä.
Ruijanpolku kulkee jylhien Nattastuntureiden välistä Sompion luonnonpuiston halki. Sompion luonnonpuistossa liikkuminen on sallittua vain merkityillä poluilla, joten Ruijanpolulta ei saa poiketa. Polku jatkuu Urho Kekkosen kansallispuiston puolella metsämaisemassa. Loppuosa, viimeiset 7 km polusta kulkee kansallispuiston ulkopuolella johdattaen kulkijansa Laanilaan. Merkityn Ruijanpolun pituus on kokonaisuudessaan 35 km. Polku on maastoon merkitty kesäreitti. Ruijanpolun varrella on tulentekopaikka, laavuja, kosteikko-osuuksilla pitkoksia sekä siltoja jokien ylitykseen.
Lähde: www.luontoon.fi/ruijanpolku
Suurin piirtein Ruijanpolun puolivälissä Kaptukaislammella on laavu tulipaikkoineen, jossa voit pitää taukoa ja leiriytyä teltassa tai laavulla. Urho Kekkosen kansallispuiston puolella oleva laavu on erämaisten, pienten Kaptukaislampien rannalla. Juomaveden voi ottaa Kaptukaisojasta, joka on parisataa metriä laavusta etelään päin ja polku kulkee ojan yli sillan kautta.