Kaartojärvien välikannaksen kulkureitin vierellä on itärajan vyöhykeraja, mutta sääntöjä sekä ohjeita noudattamalla alueella on turvallista kulkea eikä jälkikäteen tule mahdollisia sanktioita kuten tulee esimerkiksi poikkeamisesta vyöhykerajasta varsinaisen rajan suuntaan toisin sanoen luvaton rajanylitys jota kätköjä etsiessä ei tarvitse tehdä.
Suomussalmen Yli-Vuokin ja Malahvian maisemat ovat jo kauan sitten olleet keskeisellä paikalla. Alueen läpi on nimittäin jo 1500-luvulla kuljettu Suomesta Vienaan ja takaisin kaupanteko tai pahat mielessä. Näitä polkuja tallasivat myös 1800-luvulla mm. Vienalaiset laukkukauppiaat, jotka ulottivat kauppareittinsä jopa Pohjanlahden rannikolle asti. Samoihin aikoihin seudulla liikkui eräs kajaanilainen lääkäri, joka kulki keräilemässä suullista kansanperinnettä kahta puolen rajaa ja kokosi reissujensa pojalta erään Kalevala-nimisen eepoksen. Liikenne poluilla hiljeni Suomen itsenäistyttyä, mutta taisivatpa samoja polkuja kulkea rajan taakse vielä 1920-luvulla suomalaisen heimoaatteen hurmassa Karjalaa vapauttamaan lähteneet sotajoukot.
Kulkureitteinä toimivat sekä vesistöt että metsäpolut, ja rajasta mentiin yli monestakin kohdasta. Yksi näistä vanhoista kulkureiteistä on merkitty maastoon perinteisin pilkoin sekä sinisellä maalilla. Kulkureittejä on seudulla kuitenkin useita, eikä yhtä varsinaista Vienan reittiä voida osoittaa. Esimerkiksi Aittojärven ja Kaartojärvien halkaisevat harjut on selvästi ollut kulkutienä satojen vuosien ajan, ja sitä on hyödynnetty useista peuranpyyntikuopista päätellen myös ruuanhankinnassa jo esihistoriallisena aikana. Alueella on näin syrjäiseksi alueeksi erittäin vaiherikas historia, joka näkyy myös alueen maisemassa lukuisina eri aikakerrostumina.