Helppo multikätkö Joensuun Rantakylässä. Jos on liikenteessä moottoriajoneuvolla, on paras jättää se alkupisteen lähellä olevalle parkkipaikalle ja kiertää multi jalan. Kiertäminen onnistuu myös maastokelpoisella polkupyörällä. Lumiseen aikaan kulkemista helpottaa, jos alla on sukset tai lumikengät. Silloin alkupisteen tienoilla voi myös olla hoidettuja hiihtolatuja, eikä niillä pidä missään nimessä kävellä. Matkalla täytyy ylittää oja, jonka pohjalla voi sulan maan aikaan olla vettä, mutta se on ylitettävissä kohtuullisen helposti kuivin jaloin.
Pitkään Rantakylässä asuneet muistavat Rantakylän kuntoradan erilaisena kuin se nykyään on. Vielä pidempään asuneet voivat muistaa, että alueella on aikanaan ollut kaatopaikka, jonka päälle tehtiin 1970-luvulla täyttömaamäki ja sen ympäristöön kuntorata. Talvisin myös osa mäestä toimi pulkkamäkenä. Sittemmin ovat kasvanut puusto sekä hiihtoladut vieneet tilan mäenlaskulta, eikä enää minun lapsuudessani täällä laskettu mäkeä. (Lähde: Kinnunen, U. Meidän kaikkien Rantakylä – Rantakylän kyläkirja, Gummerus, Jyväskylä, 1997.)
Vahvimmat omakohtaiset muistot vanhasta kuntoradasta ovat alakouluvuosilta 2000-luvun alusta, kun täällä käytiin liikuntatunneilla hiihtämässä. Kävin täällä myös Kalevan Rastin Ketunlenkkisuunnistuksessa vuosina 2003 ja 2004, joista ensin mainitusta saamani kartta on kuvassa 1, sekä katsomassa mäen laella (rasti 6) auringonpimennystä 31.5.2003. Lapsena hiihtäessä pelotti lähteä mäkilenkille, ja liikuntatunneilla sen saikin halutessaan oikaista oikopolkua myöten (mutkasta kartan rastin 4 kohtaan). Karttaan on merkitty pari muutakin oikopolkua, eikä niitä saanut käyttää, mutta monet tietysti käyttivät. Muistan, miten kivaa oli laskea mäki alas, kun lopulta uskalsin kiertää mäkilenkin, ja siitä lähtien olen aina pitänyt paljon hiihtämisestä. Vuoden 2003 suunnistuksesta on jäänyt mieleen, kun erään toisen suunnistajanalun kanssa pummasimme rastia 11 noin tunnin ajan kartan ulkopuolella. Kokemus opetti, että kannattaa lukea karttaa eikä vain juosta.
Kuva 1: Joen Suunnan suunnistuskartta lähialueesta vuodelta 2003. Vertaa nykyiseen peruskarttaan: (Paikkatietoikkuna). Koillisväylän Onkilammentien risteyksen itäpuolinen osa on piirretty väärään kohtaan, mutta muuten kartta vastaa hyvin silloista maastoa.
Vuonna 2012 Koillisväylä siirrettiin kulkemaan mäen pohjoispuolelta ja kuntoradan päältä. Uusi kuntorata tehtiin uuden tien eteläpuolelle hyödyntäen entistä mahdollisimman paljon. En ole vielä oppinut pitämään uudesta kuntoradasta, ja hiihtäessäni menenkin mieluummin kiertämään Lehmonharjun lenkkejä tai Utran harjulenkkiä. On mukavaa käydä silloin tällöin muistelemassa menneitä aikoja kuntoradan vanhalla osalla, joka on jäänyt Koillisväylän pohjoispuolelle metsittymään. Erityisesti multin loppupisteen kohdalla mieleeni palaavat aina kirkkaana ne hetket, kun hiihdin samoissa paikoissa noin 10-vuotiaana.
Vertaamalla karttaa nykyiseen näkee muitakin muutoksia maisemassa. Rastin 7 koillispuolelle on sittemmin rakennettu uusi kulkuväylä sekä koirapuisto. Rastin 9 kohdalla on nykyään Koillispuiston tekonurmikenttä. Rastin 10 tienoille on ilmestynyt kokonainen asuinalue. Vielä tuolloin Koillisväylä kulki Kiikarikadun risteykseen asti keskellä suopohjaista mäntymetsää, josta vielä osa on säilynyt näihin päiviin saakka. Googlen katunäkymässä voi ainakin toistaiseksi käydä katsomassa, miltä paikat näyttivät syyskuussa 2011.
Alkupisteen tehtävä: Annetuissa koordinaateissa on opastetaulu, jossa taulun ja tolppien välisissä kulmissa on kulmaraudat. Lue kulmaraudassa olevasta tarralapusta viivakoodista numeroita ja laske sitten uudet luvut. Tehtävän luontihetkellä neljästä kulmaraudasta kolmessa numerot ovat luettavissa, ja kaikissa on samat numerot. Jos et muuten keksi, mistä numerot löytyvät, niiden paikka on merkitty kuvaan 2.
Viivakoodi = 6 aaabbb 588674,
xxx = aaa + 217,
yyy = bbb + 9.
Toisen pisteen koordinaatit ovat N 62° 37,xxx′ E 29° 48,yyy′ (vihje: mänty). Mene sinne polun alkupiste -reittipisteen (N 62° 37,518′ E 29° 48,462′) kautta. Löydät toiselta pisteeltä ohjeet eteenpäin ja edelleen loppupisteelle.
Kuva 2: Kuva tarralapusta, josta numerot pitää alkupisteellä poimia.