Ehtookellot
Viilene ilta viilene,
kelmene, kylmene taivaan kuu,
ravut vei rutto, ja järven pohja on kuollut, hiljainen
Yksin poika seisoo sorakuopan reunalla,
ja tuomi tupruaa hämärän siniseksi, niityillä
vaipuvat apilat uneen, levottomaan, makeaan
Kaikki muut ovat menneet, lähteneet tansseihin,
hän yksin on nähnyt miten syksy syksyltä
huusin seinällä haalistuu
Armi Kuuselan kuva
Tyttö palaa tansseista kotiin metsätietä,
suojelusenkeli saattaa häntä, mutta poika ajaa mopolla
edelle, odottaa
Jossain ämpäri kalahtaa kaivonrenkaita vasten,
kylmässä vedessä palelevat Seulaset, saavuttamattomat.
Viilenee ilta, kylmenee kuu,
vintissä syövät koit tytön rippipukua,
sorakuopan reunat sortuvat rakkauden lailla,
ovat hauta
- Arto Melleri