Tiet joilta ei ole paluuta
Ainaolen ylistänyt
teitä joilta ei ole paluuta,
mutta illan valossa siivilöitvä
suru ei ole enää kenenkään omaa.
Yhteistä on auringonlasku:
kirkkaat miekat
halkaisevat valon, vihuri
on viirien lepo; me olemme olleet sokkosilla
itsemme kanssa, ja nyt on jäljellä
vain seurauksia, ei enää syitä.
Pimeys syövyttää maailman ääriviivoikseen,
rintamat siirtyvät, armeijat
pysyvät paikoillaan, emmekä enää voi tietää
ketä varten ovat katon yli
ammutut nuolet.
Vain tämä on selvää:
seuraavan sodan häviävät kaikki, maailmankartta
kuin vahakankaan viillelty iho.
- Arto Melleri
Mysteeritehtävä
KENEN KIRJOITTAMA RUNO?
