Järviseudulla on paljon tarinoita erillaisista parantajista ja yliluonnollisia kykyjä omaavista tietäjistä joita kutsuttiin "pohakoiksi". Nimitys tulee itäsuomalaisesta sanasta pohu, joka tarkoitti noitaa, parantajaa tai taikaa. Kertoman mukaan pohakoilla on ollut jo erityisiä kykyjä syntymästään alkaen, kun taas toiset ovat opiskelleet ja keränneet tietoa ja ahkeralla aktiivisuudella saaneet pohakan tittelin.
Evijärveläisten pääpohakka oli Inan Rantakankaalla asunut Inan Tuikka. Hänen toimintansa alueella sijoittuu 1830 - 1850-luvuille. Tuikka oli ahkera pohakka, joka ei sietänyt kiusantekoa tai turhia syytöksiä. Jos Tuikan suututti, hän saattoi kirota loukkaajansa ja ei suostunut perumaan kirouksiaan ennen kuin oli saanut anteeksipyynnön loukkaajaltaan.