FI - Tämä on virtuaalikätkö. Ennen kätkön kirjausta sinun tulee suorittaa alla olevat tehtävät.
EN - This is a virtual cache. You must fulfill the task given in cache description to log the cache.
Sankarivainajat vuosina 1939–1945
Näiden vuosien raskaita menetyksiä oli kaatuneiden suomalaisten sotilaiden suuri määrä, minkä lisäksi menetettiin myös huomattava määrä siviiliuhreja. Talvisodassa (30.11.1939–13.3.1940) oli kaatuneita tai kadonneita noin 27 000, haavoittuneita noin 44 000. Jatkosodassa (25.6.1941–18.9.1944) oli kaatuneita tai kadonneita noin 63 000, haavoittuneita noin 158 000. Lapin sodassa (15.9.1944–25.4.1945) oli kaatuneita tai kadonneita noin 1 000, haavoittuneita noin 3 000. Lukemat vaihtelevat jonkin verran eri tilastoissa.
Hyökkäys- ja vetäytymisvaiheissa kaatumisia aiheuttivat etulinjassa vihollisen käsi- ja konetuliaseiden luodit, räjähdyspanokset, tykistön ja panssarivaunujen ammukset sekä lentokoneiden pommit ja konetuliaseet. Asemasodan aikana menetyksiä aiheuttivat erityisesti vihollisen tykistön ammukset ja lentokoneiden pommitukset. Osa kaatuneista menehtyi haavoittumisen jälkitauteihin. Kuolemantapauksia aiheuttivat myös erilaiset tapaturmat sekä useat sairaudet, mm. keuhkokuumeet ja keuhkotuberkuloosi.
Talvisodan alkamisen jälkeen oli ensin suunniteltu haudata kaatuneet mahdollisimman nopeasti kaatumispaikan läheisyyteen. Omaiset kuitenkin vastustivat kaatuneiden hautaamista taistelukentälle ja myös sotilaat toivat esiin toivomuksen, että heidän viimeiseksi leposijakseen tulisi kotiseurakunnan hautausmaa.
Päämaja antoikin 16.12.1939 luvan vainajien siirtoon kotiseudulle ja 24.1.1940 annetulla käskyllä perustettiin kaikille rintamalohkoille kaatuneiden evakuointikeskukset (KEK) huolehtimaan kaatuneiden siirtämisestä kotiseuduille ja siihen liittyvästä toiminnasta. Evakuointikeskukset olivat sotilaspappien alaisia yksiköitä.
Myös rintamilla haudatuista ja kadonneista pyrittiin merkitsemään kirjoihin nimet sekä kaatumisen tai katoamisen paikka ja aika. Kaatuneiden huolto oli erityisen vaikeaa vetäytymisvaiheissa, jolloin kaatuneet jäivät usein vihollisen valtaamalle alueelle.
Jos mahdollisuutta vainajien siirtämiseen kotiseudulle ei ollut, suoritettiin vainajien hautaaminen huopiin käärittyinä tilapäiseen hautaan ilman siunausta. Kiivaiden vetäytymistaistelujen aikana jouduttiin joitakin vainajia hautaamaan vihollisen haltuun jääville alueille ja joitakin jättää kokonaan hautaamatta.
Talvisodan ja jatkosodan päättyessä Suomi menetti Neuvostoliitolle suuren osan Karjalasta ja eräitä muita alueita. Sotajakson päätyttyä oli olemassa huomattava määrä siirtoväkeä ja sankarivainajia, joilla ei ollut enää kotiseurakuntaa. Luovutetun alueen sankarivainajista huomattava osa päätettiin haudata loka-marraskuussa 1944 Lappeenrantaan, Luumäelle ja Joensuuhun perustettuihin hautausmaihin.
Sankarihauta-alueiden muodostaminen kotikirkkojen hautausmaille jouduttiin tekemään suuressa kiireessä ja vajavaisten suunnitelmien mukaan. Vuosien kuluessa alueita on kunnostettu ja laajennettu. Niille on myös pystytetty risti, muistokivi tai veistos, jonka juurelle juhlapäivinä voidaan laskea seppeleet tai kukkatervehdykset sankarivainajien muiston kunnioittamiseksi.
Sotien jälkeen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry on järjestänyt rajojen taakse kentälle jääneiden sankarivainajien etsintöjä. Vuosina 1992–2015 on löydetty noin 2 000 vainajan jäännökset, joista lähes 400 on voitu tunnistaa. Tuntemattomiksi jääneet vainajat on haudattu pääasiallisesti Lappeenrannan ja pieni osa Joensuun, Kajaanin ja Helsingin Hietaniemen sankarihautausmaihin.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/sankvain.htm
Toivakkalaiset sodissa 1939-1945
Talvisodassa toivakkalaiset taistelivat Taipaleenjoella ja jatkosodassa Laatokan luoteiskulmalla ja Karjalan Kannaksella. Toivakasta kaatui vuosina 1939-1945 116 miestä. Iältään miehet olivat 19-43 vuotiaita. Eniten kaatui 21 vuotiaita nuoria miehiä (10 sotilasta) ja vähiten 38-, 42- ja 43-vuotiaita (1 sotilas kutakin ikäluokkaa). Kaatuneista 22 sotilaalla oli lapsia. Kuusi toivakkalaista sotilasta katosi ja viiden ruumis jäi kentälle tai tuhoutui.
Lähde; https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0679_1
Toivakan sankarihautausmaan sankarimuistomerkki
Toivakan sankarimuistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Pauli Koskinen. Muistomerkki paljastettiin 6.12.1963. Muistomerkki on kiveä ja se kuvaa sotilasta talvivarusteissa.
Tehtävät;
1. Etsi muistomerkin takana oleva sotamies Eero Järvelinin hauta (reittipiste 1).
Minkä ikäinen Eero oli kaatuessaan? Vastaus vuosina.
2. Etsi korpraali Edvin Nallin hauta (reittipiste 2).
Mitä outoa on Edvinin kuolinajassa?
HUOM! Talven aikana hautakivet peittyvät lumeen. Lumien aikaan ei tarvitse etsiä vastauksia kysymyksiin. Riittää, kun liität kuvan loggaukseesi.
Älä liitä vastauksia loggaukseesi vaan lähetä ne viestikeskuksen kautta tai sähköpostilla tekijälle. Sinun ei tarvitse odottaa lupaa loggaukseen, otamme yhteyttä tarvittaessa.
3. Ota itsestäsi (kasvojen ei tarvitse näkyä) tai jostakin sinulle kuuluvasta esineestä kuva siten, että muistomerkki näkyy kuvassa ja liitä kuva loggaukseesi.
The fallen heroes of 1939-1945
The heavy losses for these years included a large number of fallen Finnish soldiers, as well as a significant amount of civilian casualties. During the Winter War (30.11.1939-13.3.1940) there were 27 000 fallen or missing and 44 000 wounded. During the Continuation war (25.6.1941-18.9.1944) there were 63 000 fallen or missing and 158 000 wounded. During the Lapland War (15.9.1944-24.5.1945) there were 1000 fallen or missing and 3000 wounded. The number vary slightly according to different statistics.
In the attack and defence phases, soldiers in the frontlines fell from enemy hand- and machine gun bullets, explosive charges, cannon and tank fire and aerial bombs and machine gun fire. During trench warfare enemy artillery fire and aerial bombing caused the most casualties. Some of the wounded soldiers died from infections, and wartime accidents and various diseases including pneumonia and tuberculosis increased the death toll.
After the beginning of Winter War it was planned to bury the dead as quickly as possible near the site where they had fallen. However the next of kin opposed the fallen be buried in the battlefield. The soldiers themselves also wished to have their hometown cemetery as their final resting place.
On 16.12.1939 the headquarters gave permission to transport the dead back to their home regions and on 24.1.1940 came the order to found an evacuation center for the fallen (KEK) on every front to take care of transporting the bodies and other operations. The evacuation centers were units operated by military chaplains. The names and dates and times of death or disappearance were also attempted to be catalogued for the soldiers buried or lost in the front lines.
The maintenance of the fallen was particularly difficult during the retreat, and many of the bodies often remained in the captured enemy territory. If the transportation of the dead to their home regions wasn't an option, the body, wrapped in blankets, was laid to a temporary grave without a blessing. During the heated battles and retreating, some of the fallen were forced to be buried in the areas left in enemy control and some were not buried at all.
At the end of the Winter War and the Continuation War Finland lost a large part of Karelia and some other parts to the Soviet Union. Hence there was a considerable amount of deceased soldiers and evacuees who no longer had a hometown cemetery after the wartime. A large part of war heroes from the surrendered area were decided to be buried in cemeteries in Lappeenranta, Luumäki and Joensuu, based in fall 1944.
Forming the war hero burial sites within the hometown cemeteries had to be done with great haste and incomplete planning. The burial sites have received maintenance and extensions over time. Memorial statues or crosses have also been erected, which are decorated with flowers or wreaths on holidays to commemorate the fallen war heroes.
The Association for Cherishing the Memory of the Dead of the War, supported by the Finnish government, has organized searches for the bodies left in the battlefields after the war. From 1992 to 2015, 2000 sets of remains have been found, of which nearly 400 have been identified. The bodies left unidentified have been buried in war cemeteries mainly in Lappeenranta, and some to Joensuu, Kajaani and Hietaniemi, Helsinki.
Source: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/sankvain.htm
Soldiers from Toivakka in war 1939-1945
Soldiers from Toivakka were fighting in Taipaleenjoki during the Winter War and in Karelian Isthmus and the northwestern part of Laatokka during the Continuation War.
From 1939 to 1945, 116 men from Toivakka, aged 19-43 years, fell in the war. Most of them were 21 years of age (10 soldiers) and the least many to fall were aged 38, 42 and 43 years (1 soldier of each age). 22 of the fallen soldiers had children. Six soldiers from Toivakka went missing during the wartime and the bodies of 5 soldiers remained or were destroyed.
Source: https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0679_1
The memorial for fallen war heroes of Toivakka war cemetary
The memorial is made by sculptor Pauli Koskinen. It was revealed on the Independence Day of Finland on 6.12.1963. The memorial is made out of stone and it depicts soldiers wearing winter gear.
Your tasks: 1. Find the grave of soldier Eero Järvelin behind the memorial (waypoint 1).
How old was Eero when he fell? Answer in years.
2. Find the grave of Corporal Edvin Nalli (waypoint 2).
What strange is about his date of death?
Notice that during the winter there might be snow over the graves. You don't need to send answers then. Add only the picture to your log.
Do not add the answers to your log,but send them via the message center (message the owner) or by e-mail to the owner. You don't have to wait permission to log the cache. We'll be in touch if necessary.
3. Take a picture of you, a part of you or an item belonging to you so that the memorial is visible in the picture and add the photo to your log.
Virtual Rewards 2.0 - 2019/2020
This Virtual Cache is part of a limited release of Virtuals created between June 4, 2019 and June 4, 2020. Only 4,000 cache owners were given the opportunity to hide a Virtual Cache. Learn more about Virtual Rewards 2.0 on the Geocaching Blog.