MSL_Sinettäjärvi -sarjan kätköt on ripoteltu Mäntyvaara-Pohtimojärvi -ulkoilureitin varrelle Sinettäjärven eteläpäästä Kulkkusenvaaran eteläpuolelle saakka. Yksittäisten kätköjen lisäksi sarjaan kuuluu bonuskätkö.
Mellavaara-Lehtojärvi-Pohtimolampi -ulkoilureitti on hyvä koko päivän retki yhteen suuntaan kuljettuna. Reitillä voi kulkea sulanmaan aikaan toukokuusta lokakuulle. Reitti on osareitteinä helppo, mutta yhdellä kertaa käveltynä (27 km) reitti on vaativa pituutensa suhteen.
Kissankello (Campanula rotundifolia)
- Alalajit: Niittykissankello (ssp. rotundifolia), Tunturikissankello, (ssp. groenlandica), Lapinkissankello (ssp. gieseckiana), Pohjankissankello (ssp. kemensis), Metsäkissankello (ssp. fennica)
- Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut, vaalea, puutunut. Lyhytrönsyinen.
- Korkeus: 10–60 cm. Monivartinen. Varsi hento, usein tyvestä koheneva, liereä, tyvipuolelta lyhytkarvainen ja monesti punertava.
- Kukka: Teriö kellomainen, 5-liuskainen, aluksi pysty, myöhemmin nuokkuva, yhdislehtinen, 14–20 mm pitkä, sininen, vaaleansininen tai harvoin valkoinen. Liuskat leveyttään lyhyempiä. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat kapeita, yleensä taakäänteisiä, kaljuja. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto huiskilomainen, joskus kukkia vain 1.
- Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia, munuaismaisia–herttamaisia, nyhälaitaisia–isohampaisia, kukinta-aikaan tavallisesti kuihtuneita. Varsilehdet kierteisesti, lyhytruotisia, ylimmät ruodittomia, lähes tasasoukkia, ehytlaitaisia.
- Hedelmä: Pyöreähkö, hieman leveyttään pidempi, kalju, vahvasuoninen, nuokkuva, tyvipuolelta avautuva kota.
- Kasvupaikka: Niityt, laitumet, joutomaat, tienvarret, pientareet, kalliot, harjut, valoisat metsät, puronvarret, tunturikankaat. Tunturikissankello on kalkinsuosija.
- Kukinta: Kesä–syyskuu.
- Uhanalaisuus: Tunturikissankello (ssp. groenlandica) luokitellaan silmälläpidettäväksi.
Campanula -suvusta tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 400 lajia. Kissankello lienee kymmenkunnasta meikäläisestä lajista useimmille tutuin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: sinisissä kellokukissa on nähty milloin minkäkin eläimen kello tai hattu, kissan lisäksi ainakin harakan, koiran, kurjen, lampaan, lehmän, pääskysen, poron ja variksen. Kissankello on lempinimensä ansainnut, paitsi kauneudellaan, myös yleisyydellään ja laajalla levinneisyydellään.
Kissankello eroaa muista lähisukulaisistaan keskenään erilaisten lehtiensä perusteella: kasvin tyvilehdet ovat pyöreitä (rotundifolia, ‘pyöreälehtinen’) ja varsilehdet tasasoukkia (kapeansuikeita).
Vaikka kissankello on lajilleen helposti tunnistettavissa, se on meilläkin erilaistunut ainakin viideksi eri alalajiksi tai roduksi, jotka eroavat toisistaan lähinnä koon, kasvupaikan, kukkien määrän ja kukinnon haaraisuuden perusteella. Helpoiten tunnistettavilla pohjoisimmilla kissankelloillamme on yksi ainut kukka: Käsivarren Lapissa kasvaa tunturikissankello (ssp. groenlandica) ja Inarin Lapissa lapinkissankello (ssp. gieseckiana). Yleisin alalajeista on ihmisen mukana maamme niityille ja pientareille saapunut niittykissankello (ssp. rotundifolia). Lisäksi Pohjois-Suomen niityillä ja joenvarsilla kasvaa alkuperäinen pohjankissankello (ssp. kemensis), Etelä-Suomen kallionjyrkänteillä ja harjuilla metsäkissankello (ssp. fennica). Kissankellosta, kuten useista muistakin kellolajeista, tunnetaan myös valkokukkaisia muotoja. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka
Lähde: Luontoportti.com