Liikalanlammen luonto- ja riistapolku on noin kahden kilometrin mittainen hylätty luontopolku. Lampi on pääasiassa nykyisin umpeenkasvanutta suota ja avovettä ei juurikaan enää ole. Lammen poikki pääsee entisiä pitkospuita pitkin toiselle rannalle, jossa on lintutorni. Pitkospuut ovat paikoin lahonneet ja kasvillisuus valloittanut polun vieruksia. Paras jalkinevalinta on kumisaappaat.
Polun varrella voit nähdä mm. suorpursuja.
Suopursu (Rhododendron tomentosum ent. Ledum palustre) on kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi.Suopursun lehdet ovat nahkeat, reunoilta tasakäänteiset ja alta ruosteenruskeakarvaiset. Lehdet ovat talvehtivia ja säilyvät noin kaksi vuotta. Talvella lehdet suojautuvat pakkasta vastaan kääntymällä alaspäin ja kiertämällä lehden reunat sisäänpäin. Suopursun kukinto on sarja. Kukkaperät ovat pystyjä. Kukissa on viisi valkeaa terälehteä ja kymmenen pitkää valkeaa hedettä. Suomessa suopursu kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on kota.
Nimensä mukaisesti suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä soilla, kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteita suomaita laji karttaa. Pohjoisessa sitä kasvaa myös kangasmetsissä ja tundralla.
Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on muun muassa Suomessa ja Ruotsissa vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta saattoi ostaa Suomessa apteekeista.
Suopursulla on voimakas, joillekin ihmisille helposti päänsärkyä aiheuttava tuoksu. Tuoksu johtuu eteerisistä öljyistä kuten ledoli, palustroli ja myreeni.
Kätkö on camottu mikro. Oma kynä mukaan. Kätköille on maanomistajan lupa.