Kansantarujen mukaan Soinin luontoa arvosti jo aikoinaan itse Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa. Hänen kerrotaan metsästäneen Soinin maastossa. Tarustosta on syntynyt seudun useat kuninkaalliset paikannimet.

´ Kuningas ´ - nimen alkuperä

Mistä tuli joelle ja seudulle käyttöön Kunnga-  tai Konunga-nimi? Mikä kuningas on ollut liikkeellä Kuninkaanjoen varsilla?

Ehkäpä selitys löytyykin ruotsinkielen sanakirjoista. Täytyy tarkistella myös muita Suomen monia paikannimiä, joissa on tätä Kuningas- , Kuninkaan- ja Kuninkainen- sanaa käytetty.

Sanotaan, että Konungså-joen eli sittenmmin suomenkielellä Kuninkaanjoen varrella on liikkunut ’kuningas’.

Mutta arvellaan ettei kyseessä ole kuninkaallinen kuningas, vaan pelkästään pääpaimen, joka paimentaa karjaa jokisuun varsien niityillä ja metsissä kesäaikaan. Paimen toi karjaa lypsettäväksi karjamajalle tai lypsypaikalle kauempaa virran jokisuulta.

Suomenruotsalaiset nimittivät tuollaista pääpaimenta tuohon aikaan nimellä ´ vall-kung ´, eli  vaktpojke, eli ’niittykuningas’ tai ’laidunkuningas’ joka tarkoitti paimenta. ( Ernst Johan Rietz Dialektlexikonissaan jo vv.1862-67, s. 790 ).  Suomessa tätä pääpaimenta tarkoittavaa ´ kuningas´ -sanaa on käytetty noin 10:ssä paikannimessä.

Nimi Kunnga (å) syntyi Alajärven puolella, lähempänä jokisuuta. Kun nimi annettiin joelle Alajärven jokisuun puolella, alettiin koko jokea kutsua tuolla ruotsinkielisellä nimityksellä vuodesta 1581 alkaen. Siten koko jokilatvan kylääkin alettiin kutsua aikanaan nimityksellä Konungsåby. Nimi oli voimissaan aina 1800-luvulle saakka.