Enon vaivaistalo muuttui kunnalliskodiksi ja uusi rakennus valmistui 1926 (keltainen mansardikattoinen rakennus). Kunnalliskodissa asuvilla Enolaisilla oli erilaisia syitä siellä olemiseen: sairaudet, köyhyys, mielisairaus ja tylsämielisyys, sokeus, mykkyys tai raajarikkoisuus. Kunnalliskodilla oli oma, tuottava maatila, joka lakkautettiin 1960-luvun puolivälissä (tiedot Ismo Björnin kirjasta Enon Historia 1860-1967). Myöhemmin kunnalliskotiin rakennettiin uusi osa, joka toimi vanhainkotina. Vanhainkotitoiminta lakkautettiin noin 90-luvun puolivälissä, jonka jälkeen tilat ovat toimineet päihderiippuvaisten naisten kuntouttamispaikkana ja siitä on vuokrattu myös asuntoja yksityisille. Enää rakennuksissa ei ole toimintaa ja vanhainkodin purkamisesta on puhuttu.
Huhun mukaan eräs vanhainkodin asukas piilotti aikoinaan lähistölle varallisuuttaan, mutta unohti sitten piilonsa sijainnin. Hänen kertomansa mukaan piilossa oli suuria summia rahaa. Vanhainkodin ympäristössä onkin havaittu outoa liikehdintää. Etsivätköhän perilliset yhä kätkettyä omaisuutta?
Mikäli ei halua kiertää koko Harpatin retkipolkua, auton voi jättää Harpatintien varteen vanhainkodin parkkipaikalle.