Kansantarujen mukaan Soinin luontoa arvosti jo aikoinaan itse Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa. Hänen kerrotaan metsästäneen Soinin maastossa. Tarustosta on syntynyt seudun useat kuninkaalliset paikannimet.

Käenkaali

...eli Ketunleipä.

Käenkaalia voi syödä, mutta sitä ei suuremmissa määrin suositella. Se on happaman makuinen ja se sisältää oksaalihappoa.

Käenkaalin hento, suikertava, suomuinen maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Suomut ovat lehtikantoja. Kukkavana ja lehdet nousevat suoraan maavarresta. Lehdet ovat ohuet kolmisormiset, vaaleanvihreät lehdet, jotka kasvavat ruusukkeina ja talvehtivat. Vastaherttaiset lehdykät, 1–2 cm, painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä.

Käenkaalin hedelmä on äkillisesti avautuva kota, josta se sinkoaa siemenet jopa parin metrin päähän. Etäämmällekin käenkaali pääsee usein leviämään, sillä pinnaltaan tahmeat siemenet tarttuvat helposti ohikulkeviin eläimiin.