Kansantarujen mukaan Soinin luontoa arvosti jo aikoinaan itse Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa. Hänen kerrotaan metsästäneen Soinin maastossa. Tarustosta on syntynyt seudun useat kuninkaalliset paikannimet.

Hirvi

Mikäs tuolla metsässä rymisteli? Kätköttäjien ollessa juuri tällä kyseisellä paikalla, lähitienoolta nousi hirvi ja lähti laukaten karkuun...

Hirvi (Alces alces) on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji. Se on heimonsa suurin laji, ja sonni voi painaa yli 700 kilogrammaa.

Hirvisonneilla on täysiluiset lapio- tai hankosarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Uudet sarvet kasvavat kesän aikana aluksi samettimaisen nahan alla. Sarvia sanotaan usein hirven "kruunuksi".

Hirven omaleimaiseen ulkomuotoon kuuluvat kyttyrähartiat, leveä roikkuva turpa ja kaulan alla roikkuva parta eli kello. Jalat ovat pitkät ja sorkat leveät, mikä helpottaa liikkumista lumessa. Turkin väri vaihtelee mustanruskeasta punaruskeaan. Jalat ja vatsapuoli ovat vaaleammat. Talviturkki, joka varisee pois keväällä, on väriltään vaaleampi kuin kesäkarva. Nuoret vasat ovat punaruskeita.

Suomen kalliomaalauksista 30 prosentissa aiheena on hirvi. Kalevalaisessa runoudessa hiiden hirvi on vaikeasti pyydystettävä, voimakas ja nopea hirvi.
John Bauer kuvitti vuonna 1913 Helge Kjellinin kuuluisan sadun hirvestä ja prinsessasta.