Pasin teki valtavasti mieli jotakin suolaista. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä ollut tullut otettua pulloakaan mukaan. Nälkä hiukoi vatsassa - olihan hän kulkenut jo pitkän matkan Bassenkylästä lounaaseen. Kohta olisi Elanto edessä, siellä olisi se nätti myyjä.. se, jolla on vähän leveä suu ja tukka usein letitettynä, joskin liinalla peitettynä kuten kuuluu. Edellisiltana oli menyt myöhään ja Pasi päätti istahtaa ihan toviksi kivirakelnelman varjoon ettei aivan kurjan näköisenä menisi näytille, mutta minkäs sille mahtoi: uni yllätti matkaajaa ja vaikka päänalunen oli kivenkova, niin niin ne silmät vain painuivat umpeen.
Maritta oli jo lakaissut myymälän lattian, ja paikat olivat kunnossa. Asiakkaita ei näkynyt, joten aamulla likoamaan laitetut pyykit oli helppo huuhtaista puhtaiksi ja vääntää kuiviksi. Maritta kurkisti vielä ovesta ulos, mutta tyhjältä näytti, joten ovi säppiin ihan pikkuhetkeksi ja pyykkivati kainaloon. Maritta avasi takaoven varoen, laskeutui lastaustaiturin portaat alas ja ylitti pihan. Hän kiersi aidan toiselle puolelle ja ryhtyi ripustamaan pyykkejä. Hänellä oli tädin neuvot visusti mielessä: nimettömät ja muut alusvaatteeet piti ripustaa keskelle - reunoille sitten pyyheliinoja tai muita vaatekappaleita näkösuojaksi. Keväällä oli Jouko uusinut narut ja Maritta laski montako pientä saparoa niiden kiinnittämiseen olikaan - Yhtä monet pöksyt pääsivät nyt narulle, hän laski. Hassua laskea pyykkejään, mutta kun hänellä oli outo tunne, että talvella oli parikin kertaa osa pyykeistä kadonnut kuivumassa ollessaan - no ehkä hän vain kuvitteli. Nauttien hän nojasi selkänsä lämmintä tolppaa vasten ja nosti kasvonsa aurinkoon, vaikka pisamiahan siitä tulisi...
Pasi havahtui johonkin ääneen ja avasi silmänsä. Aurinko oli siirtynyt ja edessä näkyi puhtaita pyykkejä. Pasi arvasi, että ne olisivat Marittan, eipä näille naruille kukaan muu pyykkejään ripustanut. Tottuneesti Pasi vilahti pyykkien väliin ja silmäili tarjontaa, valikoi näteimmät ja kohotti kätensä.
Maritta huokaisi ja avasi silmänsä, oli aika jatkaa takaisin tiskin ääreen, nytkin oli mennyt luvattoman kauan aikaa, jokohan siellä olisi jooku oven takana? Kauppias ei tykkäisi... Maritta vilkasi vielä pyykkejään ja huomasi niiden välissä liikettä. Hän kirkaisi kauhuissaan ja lähti juoksemaan suorinta tietä kohti kauppaa - ja suorin tie oli aidan yli. Hädissään hän kiipesi aidalle, mutta jokin takertui siihen kiinni, eikä se ollut hameen helma.
AUTS! Tulisitko auttamaan?