Kätkö Lappeenrannnan vanhan rautatieaseman eli Keisarinaseman raunioiden läheisyydessä. Raunioita ei tarvitse mennä kuitenkaan kaivelemaan.
Suurten nälkävuosien aikana 1860 -luvun lopulla rakennettiin Riihimäki - Pietari -rata. Virallisesti yhteys vihittiin käyttöön 11.9.1870. Ratalinjaus kulki välillä Kouvola - Viipuri, noin 15 kilometriä Lappeenrannasta etelään. Tämä aiheutti katkeruutta näillä kulmilla, koska Saimaan alue olisi haluttu liittää Pietarin liikenneyhteyksiin. Lappeenrannassa alkoivat suunnitelmat pistoradan saamiseksi tänne. Hankkeen tukemiseksi rakennettiin Rapasaareen uusi satama Saimaan rahtiliikennettä varten. Satamasta rahtia olisi voitu siirtää raidekuljetuksilla suurempiin kauppapaikkoihin Viipuriin ja Pietariin. Senaatti suhtautui ajatukseen pistoradasta nuivasti ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi löytää yksityistä rahoitusta. Se kuitenkin kaatui lopulta taloudellisiin epäselvyyksiin.
Simolassa sijaitsi lähin rautatieasema. Simolan ja Lappeenrannan välillä tavaraa kuljetettiin hevosilla ja mahdollinen vähäinen henkilöliikenne tapahtui jalkaisin. 1880-luvulla Lappeenrantaa alettiin varustamaan sotilaallisesti ja tänne perustettiin Suomen varusväen harjoitusleiri. Vesistöjä ja Saimaan kanavaa pitkin joukkoja pystyttiin siirtämään Mikkeliin, Kuopioon ja Viipuriin, mutta silti harjoitusleiri tarvitsi tehokkaampia kuljetusyhteyksiä muihin Venäjän varuskuntiin ja sotilasleireihin. Kuljetuksiin soveltui oivasti kehittyvä rautatieverkosto. Keväällä 1884 senaatti päätti rahoittaa pistoraiteen Simolasta Lappeenrantaan. Rakennustyöt alkoivat heti ja etenivät nopeasti yhdessä harjoitusleirin kasvattamisen kanssa. Sotilaiden kuljetuskapasiteetin parantamisen lisäksi ratayhteyttä puolsi keisari Aleksanteri III tarkastuskäynti Lappeenrannan harjoitusleirille kesällä 1885. Ensimmäinen juna saapui Lappeenrantaan toukokuussa 1885 ja virallisesti Simola - Lappeenranta yhteys avattiin 1.8.1885.
Lappeenrannan asema sijoitettiin Lappeen pitäjän puolelle, silloisesta kaupungista eli nykyisestä linnoituksen alueesta etelään. Aseman länsipuolelle jäi sotilasleirin alue ja itäpuolelle Lappeen kirkonseutu, josta jo aiemmin oli muodostunut merkittävä esikaupunki. Uusrenesanssisentyylisen III luokan asemarakennuksen suunnitteli Knut Nylander. Asemarakennukseen rakennettiin myös erilliset keisarilliset odotustilat mahdollisia keisarin vierailuja varten. Keisarilliset odotustilat sisusti Jac Ahrenberg. Tilat rakennettiin siinä uskossa, että leirikokoukset tullaan järjestämään kolmen vuoden välein ja keisari vierailee kokouksien aikana Lappeenrannassa.
Asemarakennuksen rakennustyöt alkoivat vasta keväällä 1885 ja rakennus oli pahasti keskeneräinen, kun keisari Aleksanteri III saapui Lappeenrantaan 4.8.1885 kello 17. Keisarillisen junan saavuttua asemalle, keisari sai kuulla ensimmäisenä ”Keisarihymnin” sävelet. Suuri joukko korkeita sotilasviranomaisia ja kaupungin virkamiehiä oli keisarillista seuruetta vastassa. Matkalla linnoitukseen keisari näki paljon hurraavia kansalaisia. Matkan ohjelmaan kuului käynti linnoituksen ortodoksisessa kirkossa ja tietysti leirijoukkojen tarkastus. Aleksanteri III:n vierailun jälkeen jatkuivat rakennustyöt asemalla verkkaisesti, esimerkiksi I–II -luokan odotussalista löyty maalarin signeeraus vuodelta 1888. Aseman hirsikehikko painui nopeasti ja rakennus sai lautavuorauksen vuonna 1888.
Seuraava leirikokous, johon myös keisari saapuisi, järjestettiin vuonna 1891. Tätä varten asemaa kunnostettiin vaihtamalla muun muassa ovia ja ikkunoita sekä rakennus maalattiin niin ulkoa kuin sisältäkin. Aleksanteri III seurueineen saapui Lappeenrantaa 5. elokuuta 1891. Koko matkan Viipurista Lappeenrantaan rautatietä vartioi eri reservikomppanioita yhteensä 10 000 miestä, jotka oli asetettu radan kummankin puolin. Keisariparin mukana olivat tällä kertaa lapset Georgi, Ksenia ja Mihail. Seurueeseen kuului luonnollisesti korkea-arvoisia henkilöitä, kuten sotaministeri Vanovski, hovimarsalkka Obolenski ja henkivartioston päällikkö, kenraali Tsherevin, jotka olivat olleet Lappeenrannassa myös kuusi vuotta aikaisemmin. Näiden keisarillisten vierailujen myötä asema sai nimen Keisarinasema.
Tämän jälkeenkin rakennusta korjattiin ja sisätiloja muutettiin vastaamaan kasvaneita liikennemääriä. Muutostöitä asemalla tehtiin ainakin vuosina 1909 ja 1926. Vuonna valmistui Lappeenranta - Vuoksenniska rautatie ja sen varrelle rakennettiin Lappeenrannan nykyinen rautatieasema. Henkilöliikenne Keisarinasemalle jatkui vuoteen 1936 ja sen jälkeen vielä vuosina 1951 - 60 ajettiin asemalle henkilöliikenteen junavuoroja. Jatkosodan vuosina asemaa käytettiin tavara-asemana, koska uuden aseman seutu joutui pommitusten kohteeksi. Aseman läheisyydessä toimi vielä 1960-luvulle saakka veturitallit. Vuosina 1947 - 2002 asema oli asuinkäytössä ja siihen tehtiin suuria muutoksia. Tämän ajanjakson jälkeen rakennus rapistui pahoin. Vuosina 2008 - 10 rakennus entisöitiin perusteellisesti ja palautettiin lähes alkuperäiseen tilaansa. Keisarinasemalla ehti entisöinnin jälkeen olla muun muassa kahvilatoimintaa sekä taidenäyttelyitä. 19.1.2013 rakennus tuhoitui täysin tulipalossa. Enää siitä ei ole jäljellä kuin perustukset. Osa aseman portaista ja peruskivistä on siirretty Snellmannin- ja Mutkakadun liikenneympyrään.
Keisarinaseman rauniot tammikuussa 2020