Vuoden 1852 kaupunkipalo tuhosi Porin rakennuskannasta 75 prosenttia ja jätti kaupungin 6 377 asukkaasta kodittomiksi noin 4 600. Rikkain väestönosa ryhtyi välittömästi rakentamaan uusia asuntoja entuudestaan kaavoitetulle alueelle. Vähemmän varakkaat puolestaan muuttivat väliaikaisesti sukulaistensa luokse lähipitäjiin tai vuokrasivat asuntoja tulelta lähes kokonaan säästyneestä V kaupunginosasta (Itätullista).
Kaikkein köyhimmät Porin asukkaat suuntasivat kaupungin lounaispuolella sijaitsevalle Päärnäisten nummelle ja Turkuun menevän maantien varteen. Siellä he rakensivat itselleen alkeellisia asumuksia kaivamiinsa maakuoppiin.
Suomen oloissa ainutlaatuisessa kuoppakaupungissa arveltiin parhaimmillaan olevan 1860-luvun alussa noin 500 asukasta.
Kuoppakaupungin asumuksille kyhättiin alkeelliset kattorakenteet palaneen kaupungin raunioista löytyneistä laudanpätkistä ja muun muassa oljista. Päärnäisissä vuorattiin kaivantojen seiniä laudoilla, täällä Susisuon alueella kivikkoisemmassa maastossa seinät pinottiin irtokivistä. Asuinkuopissa oli yleensä maalattia ja yhteen nurkkaan oli rakennettu tulisija.
Päärnäisten alueelta jäljet maakuoppa-asumuksista ovat jo hävinnneet, mutta kaupungin ulkopuolella vanhan maantien lähellä jäänteitä on vielä havaittavissa. Tosin runsaassa sadassa viidesäkymmenessä vuodessa ovat asuntojen puuosat maatuneet, vain kaivannot kivetyksineet ovat säilyneet.
Alkukoordinaateista löydät maakuoppa-asutuksesta kertovan kyltin ja neljä asutuksen rauniota joihin voit tutustua. Ethän siirrä niissä olevia kiviä, kätkö ei ole kuopissa tai niiden lähettyvillä. Loppupurkin sijainnin saat selville kun syötät chekkeriin ensimmäisen kappaleen viimeisen sanan siinä muodossa kuin se kylttiin on kirjoitettu.
