Iin Jakkukylän itäreunalla sijaitsevan Räihänniemen Porilla toimi 1920-luvulla Ab Maalismaa Oy -niminen yhtiö, joka harjoitti paperin valmistukseen käytetyn kuusipuutavaran vientiä omistajalleen Belgiaan ja suunnitteli voimalaitoksen rakentamista Iijoen Maalismaa koskeen ja sellutehdasta Räihänniemelle tai Iin aseman seutuville. Kevään 1922 jättitulvan vauhdittamana yhtiön teetti uuden yleissuunnitelman sekä kustannus- ja kannattavuusarvion voimalaitoksen ja sellutehtaan rakentamiselle. Saatu selvitys vahvisti Maalismaa-yhtiön näkemystä, ettei voimalaitoksen ja puuhiomon rakentaminen ollut taloudellisesti kannattavaa ja teknisestikään Maalismaa ei näyttänyt hyvältä sijoituspaikalta. Yhtiö vetäytyi hankkeesta sen suurten kustannusten ja riskien vuoksi. Yhtiön toiminta päättyi 1927, kun se ei enää saanut ostettua Metsähallitukselta uusia hakkuuoikeuksia. Kun paperipuuta ei ollut riittävästi yksityisiltäkään metsänomistajilta tarjolla, päätti Maalismaa-yhtiön johto maaliskuussa 1927 lopettaa koko yhtiön toiminnan. Lopettamispäätöksen jälkeen yhtiön omaisuus myytiin ja henkilöstö irtisanottiin. Viimeinen yhtiöstä palkkaa saanut henkilö oli konttoristina ja kielenkääntäjänä toiminut "Porin Neiti" Eva Hindström. Hän oli kielitaitoinen, hänen sanottiin osaavan yhdeksää kieltä. Hän muutti vuoden 1927 lopussa Helsinkiin, mutta neiti ihastui kuitenkin seutuun niin että palasi jo 1928 takaisin Porille eläen siellä 1960-luvun puoliväliin saakka. Talo jonka yhtiö rakennutti ja jossa neiti asui, sijaitsi kätkön vieressä, Iijoen törmällä Maalismaa kosken kohdalla. Tie kätkölle ei talvisin ole välttämättä aurattu.