Ruka EarthCache EarthCache

Rukan on arvioitu muodostuneen, kun kivilajit poimuttivat vulkaanisen toiminnan seurauksena ainakin kahdessa vaiheessa, joista jälkimmäisen on arvioitu tapahtuneen lähes 1 800 miljoona vuotta sitten. Silloin Ruka nousi komeana vuorena noin kahden kilometrin korkeuteen. Ajan saatossa rapautuminen ja useat jääkaudet kuluttivat sen murto-osaan alkuperäisestä koostaan, mutta vieläkin se on ylväs jäänne ihmisiän suhteen käsittämättömän kaukaisista tapahtumista, nykyisin rukan huippu on noin 490 metriä merenpinnasta. Ruka on siis kvartsiittinen jäännösvuori, kuten myös Kiutavaara, Konttainen, Pyhävaara ja Valtavaara. Muita tunnettuja jäännösvuoria ovat Koli ja Ylläs.

Ruka ei ole tunturi, vaan vaara, sillä sen huipulla on kasvanut puita, jotka on hakattu pois rinteiden ja hissien tieltä. Se tosin saavuttaa yhtenäisen metsän rajan, joka on näillä Suomen eteläisimpinä pidettyjen tuntureiden leveyspiireillä useimmiten 400–450 metriä merenpinnan yläpuolella. Rukan nimi on ollut ennen Rukavaara, mutta se ei ole kovin myyvä nimi lomailijoille, joten sen nimeksi on otettu Rukatunturi, vaikka tunturi se ei siis oikeasti ole.

Viimeisimmän jääkauden eli Veiksel-jääkauden, joka alkoi noin 118 000 vuotta sitten, jäätiköitymisvaiheet ovat olleet erityisen aktiivisia koko Kuusamon alueella. Aktiivisten kielekevirtausten vaikutuksesta aiemmat moreenimuodostumat ovat pääosin kuluneet pois ja niiden tilalle on kerrostunut kaksi erisuuntaista, päällekkäistä drumliinikenttää sekä erilaisia kulutusmuotoja. Erityisen selkeästi pinnanmuodossa näkyy viimeisen jäätiköitymisvaiheen, Myöhäis-Veikselin laaja-alaisen, Kuusamon kielekkeeksi nimetyn jäätikkövirtauksen vaikutus. Rukan alue vapautui jääpeitteestä noin 10 500 vuotta sitten.

Jääkausien aikana liikkuvat jäämassat kuluttivat alustaansa monin eri tavoin. Jäätikön liukuessa kallion yli jäähän sitoutunut kiviaines toimi hiekkapaperin tavoin naarmuttaen kallion pintaa. Näin syntyivät uurteet, jotka paljastavat jäätikön virtaussuunnan. Joskus silokallioiden pinnalla on nähtävissä useita erisuuntaisia uurteita tai uurreparvia merkkinä eri jäätiköitymisvaiheista. Pidemmän yhdensuuntaisen virtauksen jäljiltä kallioon voi uurtua syvempiä jälkiä, joita kutsutaan kouruiksi. Myös erilaisia murroksia kuten pirstekaartoja ja simpukanmurroksia voi esiintyä kallioiden pinnalla.

Useiden peräkkäisten jääkausien jäljiltä voidaan tavata myös suurempia kallioperän kulutusmuotoja. Yleisimmät ovat korkokuvaltaan pisaraa muistuttavat kalliokohoumat tai jopa kokonaiset vaarat, jotka ovat kuluneet jään liikkeen suunnan mukaisiksi muodoiksi eli kalliodrumliineiksi.

Jäätikkö ja sen sulamisvedet ovat myös uurtaneet kallioperää muodostaen eroosiolaaksoja, jotka noudattelevat usein kallion heikkousvyöhykettä.

Kuusamon alueella tyypillisiä kulumismuotoja ovat kaarialtaat. Ne ovat kaarimaisia lampia ja järviä korkeampien kalliomuotojen länsipuolella eli jäätikön tulosuunnassa, eli drumliinin proksimaalirinteen edustalle syntynyt kaaren muotoinen painanne. Tällaisia kaarialtaita Kuusamossa ovat Kiutavaaran eteläpuolella Ruoppilammen kaariallas ja Rukalla Talvijärven kaariallas.

Tarvitset tehtävien suorittamiseen metrimitan ja kompassin, puhelimiin on saatavana erilaisia kompassiohjelmia jos et omista oikeaa kompassia.

Älä yritä suorittaa tehtäviä kun maa on lumen peitossa.

1. Mene annettuihin koordinaatteihin ja etsi sieltä kuvassa 3 näkyvä soralla täyttynyt kouru ja tee seuraavat tehtävät:

1. Kuorun pitkittäissuunnasta voi päätellä mihin suuntaan jää on liikkunut, mikä on ollut jään liikkeen suunta asteina mitattuna? Käytä mittaukseen kompassia.
2. Mittaa kourun leveys kapeimmasta kohtaa, kuinka leveä se on?
3. Nyt kun tiedetään minkä suuntaisia ja levyisiä (noin) kourut ovat, niin katsele kalliota ja laske kuinka monta kourua kalliosta löytyy, laske myös nekin jotka eivät ole täyttyneet soralla?

2. Kun olet tehnyt mittaukset, ota samalta paikalta valokuva niin että Talvijärvi näkyy kuvassa, esimerkki kuva löytyy kuvauksesta (kuva 1) Liitä kuva loggaukseesi tai voit lähettää sen minulle samassa yhteydessä kuin lähetät vastaukset.

3. Tutki Rukan rinnettä Talvijärven suuntaan (länsi) ja vertaa sitä sitten itäpuolen rinteeseen. Kerro omin sanoin mitä eroa länsi- ja itärinteellä on ja mitä siitä voi päätellä kätkön kuvauksen perusteella?

Lähetä vastaukset minulle sähköpostilla geohiltsu@gmail.com tai viestikeskuksen kautta ennen kuin loggaat kätkön löydetyksi.
Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, mutta jos vastauksissa tai muussa tehtäviin liittyvissä asioissa on jotain epäselvää, otan silloin yhteyttä.

Ruka has been estimated to have formed when rock types erupted as a result of volcanic activity in at least two phases, the latter of which is estimated to have taken place close to 1 800 million years ago. That's when Ruka climbed about two kilometers as a handsome mountain. Over time, weathering and several ice ages eroded the mountain down to a fraction of its original size, but it nevertheless remains a majestic relic of inconceivably distant events, today the summit of Ruka is about 490 meters above sea level. Ruka is thus a quartzite remnant mountain, as well as Kiutavaara, Konttainen, Pyhävaara and Valtavaara. Other known remnant mountains are Koli and Ylläs.

Ruka is not a fell, it is a hill, for at its top have grown trees that have been felled out of the way of slopes and lifts. However, it reaches the boundary of a unified forest, which in these latitudes of the southernmost fells in Finland is usually 400–450 meters above sea level. Ruka's name has been Rukavaara (Rukahill) before, but it is not a very selling name for holidaymakers, so it has been called Rukatunturi (Rukafell), although it is not really a fell.

The glaciation phases of the last ice age, i.e. the Veichselian Ice Age, which began about 118,000 years ago, were especially active in the entire Kuusamo area. Active ice lobes largely eroded earlier surficial deposits; deposited in their place a two overlapping drumlin fields with contrasting orientations as well as various erosional landforms. Landforms were particularly impacted by the active ice lobe referred the Kuusamo Lobe, which existed in the area during the last glaciation period of the Late Weichselian. The Ruka area was freed from a blanket of continental ice some 10 500 years ago.

During the ice ages, moving ice sheets carved their path in many ways. As the ice sheet pushed its way over the bedrock, debris bound in the ice acted like sandpaper and scratched the surface of the bedrock. The resulting striations carved in the bedrock reveal the path of the ice sheet. Sometimes cross striae or clusters of striae can be on the surface of roches moutonnées, pointing to various glaciation phases. Longer parallel flows can carve deeper striae in the bedrock. There are called gouges. Various fractures, such as small arc-like shapes and conchoidal fractures, may also be exposed on the surface of the bedrock.

Larger erosional landforms in the bedrock resulting from several consecutive ice ages can also be encountered. The most common are rock elevations with a teardrop-like relief or even entire hills that have eroded in accordance with the path of the ice sheet. There are called rock-core drumlins.

The glacier and its melt water also eroded the bedrock to form erosion valleys, which often follow the fractured zones in the bedrock.

pical erosional landforms seen in the Kuusamo area are large-scale crescentic troughs. There are arc-like shapes filled by ponds and lakes west of higher rock formations, i.e., in the down-ice path of the ice sheet. Such crescentic troughs in Kuusamo are the Ruoppilampi crescentic pool south of Kiutavaara and the Talvijärvi crescentic pool in Ruka.

You need a meter and a compass to perform tasks, there are various compass applications available on the phones if you do not own the right compass.

Do not attempt to perform tasks when the ground is covered with snow.

1. Go to the given coordinates and find the gravel-filled gouges shown in picture 3 and do the following tasks:

1. From the longitudinal direction of the gouge can it be deduced in which direction the ice has moved, what has been the direction of ice movement measured in degrees? Use a compass for the measurement.
2. Measure the width of the gouge from the narrowest point, how wide is it?
3. Now that you know what direction and width (approximately) the gouges are, then look at the rock and count how many gutters can be found in the rock, also count those who are not filled with gravel?

2. After taking the measurements, take a photo from the same place so that Talvijärvi is shown in the picture, an example picture can be found in the description (picture 1) Attach the picture to your log or you can send it to me in the same connection as you send the answers.

3. Explore the slope of Ruka in the direction of Talvijärvi (west) and then compare it with the slope on the east side. Tell your own words, what is the difference between the western and eastern slopes and what can be deduced from it based on the description of the cache?

Email me answers at geohiltsu@gmail.com or via the message center.
You don’t have to wait for a logging permit, but if there’s something unclear about the answers or other issues related to the assignments, I’ll contact you then.