Kakskerta on petojen valtakuntaa. Saaren lounaisnurkassa Vapparinselälle tähyää jylhä Kettuvuori, jonka huipulla lepäävät pronssikautisen muinaishaudan hajonneet jäännökset. Kaakkoiskolkassa Kettuvuoren vastaparina työntyy mereen Sudenpäännokka, jolta aukeaa niin ikään komea maisema Vapparille. Mutta toisin kuin Kettuvuorella, Sudenpäännokalla kivet ovat hyvässä järjestyksessä. Ne on ladottu vuoren etelärinteelle siisteiksi pengerryksiksi, joille ei löydy selitystä edes Muinaismuistorekisteristä.
Sudenpäännokalla käyminen on vähintään tunnin pituinen retki, jos käytät tukikohtanasi Paasikiviopiston parkkipaikkaa. Sitä lähemmäs ei ajoneuvolla laillisesti pääse. Reippaan puolentoista kilometrin taival kätkölle ja sama matka takaisin on taitettava jalan. Teitä kyllä riittää melkein perille asti, mutta niitä saavat ajaa vain alueen tonteille matkaavat.
Perille löydät kulkemalla Peppoistentietä halki golfkenttien ja valitsemalla aina sen haaran, joka johtaa kohti taloa numero 170. Ennen talolle saapumista kannattaa kuitenkin poiketa metsän puolelle ja suunnata kohti polunpäänä annettua reittipistettä. Sen kautta kulkemalla vältät pahimmat rotkot ja jyrkänteet.
Kätköpaikan tuntumasta avautuu merinäköala. Kun kerran tänne asti vaivauduit, kannattaa samalla kertaa käydä katsastamassa myös etelärinteen mystiset pengerrykset. Muutama valittu kohde on annettu reittipisteinä. Ja miksi ihmeessä et kävisi rannassa asti? Kakskerrassa ei paljoa vapaata rantaviivaa ole, mutta täältä sellaista löytyy pitkä pätkä.
Vaikeustähditys tulee käveltävästä matkasta. Itse kätkö on helpoksi tarkoitettu perusmuovirasia.