Piitu on iso musta lapinkoira (lue: karvapallo), joka pääsee joka päivä lenkille Loukajanvuoren maastoon. Pohjanmaan mittakaavassa tämä on todellakin vuori, joskin nykyisissä karttasovelluksissa sitä saatetaan väheksyvästi kuvailla kohoumaksi!
Retki kulkee osittain moottorikelkkareitistöä, mutta välillä seuraillaan pienempiäkin polkuja. Tervetuloa Piitun lenkille, joka tutustuttaa sinut Loukajanvuoren maastoon ja kertoo tarinoita eri kohteista. Tarinoissa on aina totta ainakin toinen puoli. Kätkösarjasta oli tarkoitus tehdä pidempi, mutta maanomistajien toiveesta rauhoitimme osan vuoresta.
Sattui käymähän niin jotta 1900-luvun aluus kaks isäntää marssii määrätietoosesti kotuansa kohti vuoren toiselle puolelle. Kuinka ollakkaa, vuoren jyrkänteheltä nousi monifärisiä valoja syksyn pimeytehen. Ne loisti niinku joulun kynttilät ja loittonivat lepattaen johonki taivahan pimeytehen. Tuumasivat siinä toisillensa, jottei täshtä ny ainakaa akoolle pashaa mitää puhua. Luulovat pian luuvalooshiksi 
.
Ja viä nykyäänki nuo avaruuren oliooset kummaaloo vuoren lappios. Taisi olla samahan sukuhun menövä pariskunta, joka jonaki pääsiääsyönä tuli krannin valakialta niin niirenki ylitte lenti verkkaasta vauhtia sellaanen hempiänfärinen veheriäänen pallo. Siinä ne kattelivat valon menua ja jäivät kuuhoolohon jos tulis muitaki ku oli niin koriaa katteltavaa.
Tuumaalivat kyllä jotta onkahan niitä kamfärttintippoja tullu otettua pikkuusen liika isoolla lusikalla.
Käykää ny teki kattomas siä jyrkäntehen takana, oliko tämä tarina aiva satua! Ja olokaa varovaasia siä rintehes! Korkiahko T-arvo, ku kumminki yritättä sinne suorinta tietä.