Keihäänheitto on yleisurheilulaji, jossa heitetään metallista, lasikuidusta tai hiilikuidusta valmistettua keihästä. Keihäänheiton arvokilpailujen finaaleissa on yleensä mukana 12 heittäjää, joista kolmen kierroksen jälkeen karsitaan neljä heittäjää, minkä jälkeen kahdeksan parasta saa heittää vielä kolme heittokierrosta. Pisimmälle heittänyt voittaa. Heittäjillä on käytössään vauhdinottorata, jonka päähän on maalattu viiva, jota heittäjä ei saa ylittää.
Keihäänheitto oli mukana jo antiikin viisiottelussa. Laji oli nykyajan olympialaisten virallisena kisalajina ensi kertaa vuonna 1906. Entisaikoina keihäässä kilpailtiin paitsi pituusheitossa, myös tarkkuusheitossa ja kahden käden yhteistuloksessa.
Keihäänheiton merkittävin ero muihin heittolajeihin on, ettei keihäänheitossa ole käytössä heittorinkiä kuten kiekonheitossa, kuulantyönnössä ja moukarinheitossa. Pitkiä heittoja tuottanut pyörähdys- eli ”saippuatyyli” (barra vasca) tosin kehitettiin 1950-luvulla. Se kuitenkin kiellettiin Melbournen olympialaisissa 1956 vaarallisuutensa vuoksi, koska siinä keihäs usein sinkoutui hallitsemattomasti mihin suuntaan tahansa.
Miesten kilpailukeihäs painaa 800 grammaa ja naisten 600 grammaa. Näiden keihäiden lisäksi on olemassa nuorten kilpailuissa käytettävät 400 ja 700 gramman keihäät. 400 gramman keihästä heittävät alle 13-vuotiaat pojat ja alle 15-vuotiaat tytöt. 700 gramman keihästä käyttävät M17-sarjan heittäjät.
Varsinkin kouluissa ja seuroissa on tullut tunnetuksi niin sanottu turbokeihäs, joka on materiaaliltaan muovinen ja osassa malleista myös kevyempi kuin virallinen kilpakeihäs. Sen kärki on pehmyt ja joustava.
Vauhdinottorata on pinnoitettu samalla materiaalilla kuin kentän juoksurata. Keihään täytyy laskeutuessaan jättää maahan selvä jälki, jotta heitto hyväksyttäisiin. Pisimmän sääntöjen mukaisen heiton tehnyt on kilpailun voittaja.
Keihäänheiton suorituksessa ihmisen keho joutuu hetkeksi äärimmäisen rasituksen kohteeksi. Täysin luonnottomaan asentoon taipuneen kehon niveliin ranteessa, kyynärpäässä, selässä, lantiossa, lonkissa ja jaloissa kohdistuu heittovaiheessa niin suuria voimia, että lähes kaikki huipputason keihäänheittäjät kärsivätkin uransa aikana leikkaushoitoa vaativista loukkaantumisista.
teksti wikipedia
ja palapeliin pääset tästä https://www.jigidi.com/created.php?id=WZVIWWC6
junaradalle ei saa mennä missään oloduhteissa vaikka gps sinne ohjaisikin