Gorgot olivat kreikkalaisessa mytologiassa naispuolisia hirviöitä, joilla oli terävät hampaat ja hiuksinaan käärmeitä. Se, joka katsoi niitä suoraan silmiin, muuttui kiveksi.
Antiikin taiteessa gorgot kuvattiin kasvoiltaan groteskipiirteisiksi naisiksi, joilla saattoi olla kultaiset siivet, karjun torahampaat ja metalliset raatelukynnet. Homeros puhuu ainoastaan yhdestä gorgosta, jonka pää on Pallas Athenen kilvessä. Myös Agamemnonin kilvessä oli kuvattuna Gorgon pää, joka oli varsin suosittu aihe antiikin aikana.
Hesiodos kasvattaa gorgojen lukumäärän kolmeen – Stheino (voimakas), Euryale (pitkäaskelinen) ja Medusa (kuningatar) – ja kertoo heidän olevan Forkyksen ja Keton tyttäriä. Heidän kotinsa oli läntisen meren kauimmalla laidalla — myöhempien kirjoittajien mukaan Libyassa. Apollodoros tukee Hesiodosta siinä, että ainoastaan Medusa oli kuolevainen mutta kaksi muuta sisarta olivat kuolemattomia. Hänen kuvauksensa mukaan kaikki gorgot olivat käärmehiuksisia, ja jos keneen tahansa heistä katsoikin, muuttui kiveksi.
Euripideen näytelmässä Gorgo mainitaan Gaian synnyttämäksi hirviöksi, joka luotiin auttamaan titaaneja taistelussa Olympoksen jumalia vastaan mutta jonka Pallas Athene surmasi.
Ovidiuksen mukaan ainoastaan Medusalla oli käärmeitä hiuksinaan Pallas Athenen kirottua hänet. Medusa oli maannut tämän temppelissä Poseidonin kanssa, joka oli himoinnut Medusaa tämän kultaisten hiusten takia, ja siksi Pallas Athene muutti tämän kultaiset kutrit käärmeiksi.