Tatza oli ensimmäinen corgini. Siltä minä perin tähän harrastukseen nimimerkkinikin <3
Oli meillä ennenkin koiria, mutta Tatza oli the Koira isolla K:lla. Sillä oli sopivasti luonnetta navetallakin, eikä koskaan ottanut ”köniin” toisilta koirilta, mutta kuitenkin oli helppo koira, pysyi kotona ja palvoi omistajaansa, oli leikkisä ja huumorintajuinen. Luonteeltaan Tatza oli maailman suurin koira. Sillä riitti auktoriteetti saada sairas lehmä ylös, kun meiltä keinot loppui.
3 vuotiaana teetin Tatzalla pentueen, 6 urosta , joista Oboy jäi perheeseen, tyttären koiraksi.
Koiran elinkaari vaan on niin lyhyt, että luopuminen tulee joskus vastaan.
Luopumisesta on jo lähes vuosi, ja ikävä on rajaton, kun kuvamuistoja selaan. Nyt syksyllä sitten tuli mieleeni, että teen corgien muistoksi kätköt, kun tällä polulla vielä on hyvin tilaa, kun en varsin ole trailityyppinen kätköilijä.
Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni hauva uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
saa onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.
Tatza
11.3.2007-25.11.2019
12½ vuotta sain pitää parasta ystävääni