Ensimmäinen luotettava kuvaus pilkkukuumeesta on 1400-luvun lopun Espanjasta. Pilkkukuumetta on esiintynyt paljon etenkin ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa, kuten sotajoukoissa, vankiloissa ja laivoissa. Pilkkukuume verotti raskaasti Ranskan keisari Napoleonin joukkoja Venäjän-retkellä 1800-luvulla.
Pilkkukuume on vaatetäiden levittämä, bakteerin aiheuttama kuumetauti, joka on ollut pelätyimpiä sodan mukanaan kuljettamia tartuntatauteja. Kuolleisuus pilkkukuumeeseen oli pahimmillaan jopa 50 % ennen antibioottien aikaa, jolloin ainoa tapa torjua tautiepidemia oli tartuntaa levittävien vaatetäiden hävittäminen ja sairastuneiden eristäminen.
Suomessa pilkkukuumetta esiintyi erityisen paljon suurten nälävuosien aikana 1866–1868. Ensimmäisen maailmansodan aikana pilkkukuumetta ei Suomessa esiintynyt, mutta vuonna 1942 tautiin kuoli suomalaisilla vankileireillä yli sata venäläistä sotavankia.
PILKKUKUUMEELLE: alkupisteen pronssikuoriainen kertoo lisää ( ei välttämättä suurilla lumilla tule esiin kolostaan).