Tässä kätkössä ei ole purkkia tai lokikirjaa. Geokohteella käynti osoitetaan suorittamalla kätkökuvauksessa annetut tehtävät, joihin kuuluu oleellisena osana kohteen geologiaan liittyvä opetuksellisuus.
Saaristomeren kansallispuiston itäreunalla sijaitsevat Jungfruholmen, Högholmen sekä Skansholmen ovat aiemmin olleet erillisiä saaria, mutta ne ovat maan kohoamisen myötä kasvaneet yhteen. Kolmoissaarelle ei pääse ilman omaa venettä tai muuta kellutinta, mutta Kemiönsaari ja Purunpään luontopolku eivät ole kaukana. Omalla isohkolla veneellä lähestyttäessä vene kannattaa jättää Jungfrusundin salmeen ankkuriin. Pienemmille veneille (myös purjeveneille) on rantautumiskohtia, saaren pohjoispään penkereet ovat yllättävän syviä myös suojan puolella. Saaren molemmat lahdet sopinevat myös rantautumispaikoiksi.
Jungfruholmenissa on todennäköisesti Saaristomeren suurin hiidenkirnu, joka oikeastaan muodostuu kahdesta yhteenkasvaneesta kirnusta. Kaksoishiidenkirnu on mittausten mukaan 12 metriä pitkä ja 9 metriä leveä. Sen valtava koko, erikoinen muoto sekä kallion raidoitus tekevät kohteesta erityislaatuisen. Kallion värijuovat tulevat erityisen kauniisti esiin märkinä.
Hiidenkirnukallion juovat ovat saaneet alkunsa kaksi miljardia vuotta sitten. Yhdensuuntainen harmaa-punainen raidoitus on perua hiekan ja saven muinaisista kerrostumista, jotka ovat kivettyneet kiillegneissiksi.
Aikojen saatossa alueella on tapahtunut maanjäristyksiä, joiden seurauksena kalliot ovat lohkeilleet ja niiden osat ovat liikkuneet toisiinsa nähden. Siirrokset voi nähdä Jungfruholmenin kallioissa raidoituksen sivuttaissiirtyminä. Vanhimmat alueen maanjäristykset sijoittuivat aikaan, jolloin Suomi sijaitsi vielä lähellä mannerlaatan reunaa. Ne olivat seurausta liikkuvien mannerlaattojen välisten jännitysten äkillisestä purkautumisesta. Viimeisimmät Suomen voimakkaat maanjäristykset puolestaan ajoittuivat viimeisen jääkauden jälkeiseen aikaan. Suuria maanpinnalle asti ulottuvia kalliosiirroksia syntyi erityisesti Lappiin. Jääkauden lopun järistykset saivat alkunsa, kun mannerjäätikön painamaan kallioperään kerääntynyt jännitys vapautui jäätikön sulaessa.
Jääkausi on hionut kalliot sileiksi. Kilometrien paksuinen jää on sulaessaan liikkunut luoteesta kaakkoon ja sen mukana jäätikon alle jäänyt irtain maa-aines kuten hiekka ja kivet ovat hioneet, uurtaneet ja rouhineet kallion pintaa. Jungfruhomenin silokalliosta voi erottaa jälkiä jään liikesuunnasta. Jääkauden jälkeen tapahtuneet siirrokset erottuvat Suomen kallioissa terävinä lohkeamina.
Tehtävät:
1. Etsi hiidenkirnun pohjoisseinämästä (mereltä katsoen vasemmalta) kallioperän liikahduksen aiheuttama siirros. Minkä verran arvioit
kallion siirtyneen?
2. Onko siirtymän aiheuttama maanjäristys tapahtunut ennen viimeistä jääkautta vai vasta sen jälkeen? Mihin perustat päätelmäsi?
3. Lisää kuva itsestäsi, GPS-laitteestasi tai muusta henkilökohtaisesta esineestäsi sekä hiidenkirnusta. Kasvojesi ei tarvitse näkyä kuvassa.
Lähetä vastauksesi kätkön omistajalle, älä lisää niitä loggaukseen. Löydön voi kirjata heti vastausten lähetyksen jälkeen.
This is an EarthCache so you won't find a physical cache or logbook at this site. You can log your visit by performing the given tasks below. EarthCache provides educational notes about the geology of the current site.
Probably the largest giant's kettle in the Archipelago Sea is located on Jungfruholmen island. This kettle actually consists of two potholes which are grown together. The huge size (12 * 9 m) and the special shape of the double-kettle combined with the beautiful striping of the rock surface makes this place very special. The cliffs are especially beautiful when wet.
The stripes in the giant's kettle and surrounding rocks were originad two billion years ago. Ancient strata of clay and sand formed gray-red stripes when they petrified into mica gneiss.
Over time, earthquakes have occurred in the area, splitting the rocks and dislocating only parts of them. These displacements can be seen as lateral displacements of the Jungfruholmen striped bedrock. The oldest earthquakes in the region happened at a time when Finland was still close to the edge of the continental plate. These earthquakes were caused when two plates moved against each other, builded up tensions and then releasing the tension caused sudden jerks of land. The most recent major earthquakes in Finland occurred after the last ice age. They were caused by the slow rise of the bedrock pressed by the continental glacier.
Flowing continental ice sheet and pebbles and sand whirled around by its meltwaters have polished the rocks of Finland and smoothed out the displacements caused by ancient earthquakes. Transitions that took place after the ice age stand out in the rocks of Finland as sharp cracks.
Tasks:
1. Find the displacement caused by the movement of the bedrock on the northern wall of kettle (from the left when looking at the sea). How much do you estimate rock shifted?
2. Did the transition earthquake occur before or after the last ice age? What do you base your conclusions on?
3. Add a photo of you, your GPS or other personal item and giant's kettle. Your face does not need show in the picture.
Send your answers to the cache owner, don't add them to your log. You may log the cache as found as soon as the answers have been sent.
Lähteet/sources:
1. Glückert, Gunnar & Tittonen, Jouni 1999. Graniittikalliolta rahkasuolle: geologisesti merkittävät kallio- ja maaperäkohteet Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen liitto (1999)
2. Kasnäsin luontopolun infotaulut/Signs along Kasnäs nature trail