Pitäkää huolta tästä karhusta, kiitos
Brownit tapasivat Paddingtonin ensimmäisen kerran juna-asemalla. Aseman nimi oli Paddington, ja siksi karhu sai niin epätavallisen nimen.
Brownit odottelivat juuri tytärtään Judya, joka oli tulossa koulusta lomalle kotiin. Oli lämmin kesäpäivä. Asema oli täynnä ihmisiä, jotka olivat matkalla rannikolle. Junat jyskyttivät, kovaääniset pauhasivat ja kantajien huudot kaikuivat heidän kiiruhtaessaan matkustajien luo. Hälinä oli niin valtava, että isä Brownin oli kerrottava moneen kertaan vaimollen, että oli nähnyt karhun.
Karhuko täällä juna-asemalla? toisti äiti Brown epäuskoisena.
Älä hupsi Henry. Ei se voi olla totta!
Isä Brown nosti silmälasejaan. - Kyllä täällä on karhu. Minä näin sen ihan selvästi, intti isä Brown. Se istuu tuollä polkupyörätelineen takana hassu hattu päässään.
Vastausta odottamatta isä Brown tarttui vaimoaan käsivarresta ja työnsi hänet väkijoukon läpi, ohi kärryjen, jotka oli lastattu täyteen suklaalevyjä ja teekuppeja, ohi kirjakojun ja viimein matkalaukkuröykkiöiden välistä kohti löytötavaratoimistoa.
Siinäs näet! Isä Brown huudahti voitonriemuisena ja osoitti pimeää nurkkausta. Minähän sanoin, että täällä on karhu!
Äiti Brown katsoi isä Brownin osoittamaan suuntaan ja huomasi nurkassa pienen pörröisen hahmon. Olento istui vanhan, kolhiintuneen matkalaukun päällä, joka tarrassa luki suurin kirjaimin...
Mitäs siinä matkalaukussa lukeekaan, joka karhuherra Paddingtonilla on mukanaan?
You can validate your puzzle solution with certitude.