Katiska on tavallinen kalastusväline ja yksi vanhimmista pyydysmalleista. Se tehdään nykyään yleensä rautalankaverkosta aiemmin materiaalina olivat puusäleet eli liisteet ja havut. Katiska on veteen laskettu häkki, johon kalat pääsevät uimaan sisään kohtuullisen helposti, mutta josta pois pääseminen on kalalle vaikeaa.
Sana katiska juontuu muinaisvenäjän häkkiä tarkoittavan sanan monikkomuodosta kotĭci. Suomen kirjakielessä katiska mainitaan ensimmäisen kerran herra Martin 1500-luvun käännöksessä kuningas Kristofferin maanlaista.[1]
Liistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta kiskotuista liisteistä. Näistä esimerkiksi noin yhden senttimetrin paksuisista ja kolme senttimetriä leveistä säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava aita. Liisteet sidottiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli yleensä alle 25 millimetriä ja siteiden väli 150 millimetriä. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle noin puoli metriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla tai haaviamalla. Pesän malleja oli useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista. Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat pääsaalis. Katiskan saattoi pystyä pitää koko kesänkin paikoillaan. Liistekatiskoiden suosio alkoi taantua eri puolilla Suomea 1800-luvulla, jolloin mäntytukin arvo kohosi. Eräissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tervapitäjissä ja toisaalta myös Vienan Karjalassa on puukatiskan käytöstä 1900-luvulle tultaessa tuskin lainkaan todisteita.
Teksti kopioitu wikipediasta.
https://www.jigidi.com/created.php?id=cxzjixc8