V enetjoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa!
Maasto ja vanhat tiet Halsuan kirkonkylältä on matkaa Venetjoen kylälle noin viisi kilometriä riippumatta siitä, saapuuko kylään Kalliokosken eli Kivojan tai Meriläisen kylän kautta. Venetjoen kylä sijaitsee keskellä peltoaukeaa, jota toisaalta rajaavat kuusikkometsät, toisaalta tuoreet kankaat, jotka kohoavat maisemasta hieman korkeammiksi saariksi. Naapurikylä Kalliokoski puolestaan sijaitsee peltoaukean takana. Maisema on halsualaisittain tasainen. Joki on hyvin merkittävä tekijä kyläkuvassa, sillä Venetjoen asutus on pääasiallisesti ryhmittynyt sen itä- ja länsipuolelle peltojen keskelle. Keskellä kylää kohoaa maantiesi!ta, jolta on hyvä näkyväisyys koko kylälle. Vielä 40-vuotta sitten silta oli sunnuntaisin yleinen kokoontumispaikka ja yhä edelleen sillalle pysähtyy kyläläisiä postinhakureissulla, lenkkeilijöitä ja sunnuntaiautoilijoita katselemaan ja kuuntelemaan vuodenaikojen vaihtelun merkkejä: sorsapoikueita, joutsenparvea, arkaa saukkoa tai lumpeenkukkia taustanaan vaimea Myllykosken kohina ja ehkä lypsykoneen ääni. Kesälomalaiset seuraavat myös mielellään maaseudun ihmeitä: laiduntavia lehmiä ja lampaita, traktoreita ja muita maataloustyökoneita. Venetjoen kylä on helppo hahmottaa sen läpi kulkevan tien kautta. Nykyisen tien reitti poikkeaa kuitenkin Tiilisaaren talojen rakentam1sajankohdan, 1800~luvun, vanhasta kärrytiestä. Vanha kärrytie alkoi Meriläisestä, josta tie kulki Isoonkankaaseen. Siellä haarautui vasemmalle Hautakankaan ja Nurmelan tie, Venetjoen tie jatkui suoraan nykyisen tien vasenta puolta Muuraiskankaan talolle. Sieltä tie jatkui metsän kautta Männikkökankaalle, josta tultiin Vesikonpaikalle (nyk. Heinola eli Vesikko). V esikonpaikalta tie jatkui Nissiluoman vierustaa jokirantaan, jossa luoma ylitettiin ja sieltä tie jatkui Vanhallepaikalle. Vanhanpaikan kartanon (pihan) halki tie jatkui Myllykoskelle, jossa kosken alle oli tehty kivetty kahluupaikka. Kahluusta noustiin kohti Jaakonsaarta, josta haarautui tie Myllykankaalle ja sieltä Kalliokoskelie eli Kivojalle. Jaakonsaarelta johti aidattu tanhua Tiilisaaren taloille. Koko taloryhmää siis lähestyttiin aivan eri suunnasta ja alun perin tie ei siis kulkenut rakennusten kartanon eli pihan lävitse. Nykyiselle paikalleen tie ja silta vakiintuivat luultavasti vasta 1800-luvun lopulla tai 1900 -luvun alussa. Kärrytien lisäksi kylään johti myös useita polkuja ja pienempiä teitä. Kärrytietä ja esimerkiksi Nissiluoman tai Myllykosken alla olevaa porrasta ei voitu käyttää tulva-aikana. Joki saatettiin ylittää usein myös Porrasluhuranrauman kohdalta, Tiilisaaren taloryhmän eteläpuolelta, josta nousi tie suoraan kylän eteläpuolelle. Talvisaikaan jäätynyttä jokea pitkin ajettiin sekä Meriläiseen että Kirkonkylään. 2. V enetj oen kylä ja sen historiaa Harmi Hanninpoika (Hans Hansson 1712-1790) Meriläinen sai luvan perustaa Venetjoen uudistilan vuonna 1756 (Virrankoski 1961, 79). Venetjoki talonnimi johtuu talon vieressä virtaavasta samannimisestä joesta, joka laskee Venetjärvestä Halsuanjärveen. Pentti Virrankosken (1961, 716) puolestaan selittää joen nimen johtuvan sen kulkukelpoisuudesta, alavien maitten halki virtaavalla joella voitiin käyttää venettä. Kun Hannin perustamaa Venetjoen tilaa aikojen kuluessa jaettiin, tilan maille muodostuneen kylän nimeksi vakiintui Venetjoki ja isossajaossa se sai rekisterinumeron 9. V enetjoki-nimeä käytettiin vielä 1990-luvulla virallisena postiosoitteena, samoin se yhä esiintyy kartalla ja on Venetjoki-Kalliokoski -kinkeripiirin nimessä. Naapurikyläläiset käyttävät kuitenkin yleisimmin Tiilisaari-nimeä koko Venetjoen kylästä. Meille kyläläisille kuitenkin Tiilisaarta on vain joen itäpuoli, jossa vanhat talot sijaitsevat. Tiilisaari-nimen alkuperä johtuu luultavasti siitä, että paikalla oli joskus valmistettu tiiliä. Maria-Elisa Maijusaari Venetjoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa 3 . Muistitiedon ja vanhojen paikannimien mukaan Hanni rakensi talonsa joen lounaispuolelle, paikalle, jota yhä kutsutaan Vanhaksipaikaksi. Joissakin asiakirjoissa Hanni mainitaan Venetjoen talon isäntänä jo vuonna 1740. Hanni Hanninpoika oli kotoisin naapurikylältä Meriläisestä ja hänen sukupuunsa tunnetaan ainakin 1500-luvulle, jolloin maineikas Pietari Pietarinpoika Meriläinen omisti Meriläisen ja Liedeksen talot. Luultavasti Venetjoen talo perustettiin Meriläisen vanhoille nautintaoikeuksille, sillä kylän liepeillä on koko joukko vanhoja Meriläisen numeron maita, joita kutsutaan Aution pelloiksi. Venetjoella asuneesta Hannista ja hänen perheestään on säilynyt joitakin tarinoita. Kerrotaan, että Hannin vaimolla oli yksi ainoa nahkahame, sateella se oli liian kalsea (kylmä) ja poudalla liian kuuma. Kerrotaan myös, että Hanni oli taitava taikuri (noita). Kerran Hanni oli juuri tullut heinätöistä väkensä kanssa, kun he huomasivat, että piru oli vienyt tuvan takaseinästä hirren. Hanni oli mahtava taikuri ja hän pakotti pirun tuomaan hirren takaisin. Lisäksi Venetjoen varrella on joitakin paikkoja, jotka ovat saaneet nimensä joko Venetjoen talon perustajan tai hänen isänsä mukaan: Hannipatit ja Hannipatinrauma. Hanni Hanninpojan perhettä ja sukua asui kylällä 1800-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen kylässä asui useita eri perheitä, osin yhtäaikaakin, sillä Venetjokea asuttiin jo 1800-luvun alussa kolmena tai neljänä erillisenä talona, joita kuitenkaan ei oltu virallisesti jaettu. Taloja ja karjarakennuksia oli kuitenkin jo Muuraiskankaalla (V enetjoki IV?), Vesikonpaikalla (Venetjoki III), Vanhallapaikalla (Venetjoki I) ja Venetjoella eli Tiilisaaressa (II). Toisaalta kylään lasketaan myös kuuluvaksi Jaakonkangas (myöh. Santeri Hakan tila) sekä joskus myös Myllykangas (kuuluu nykyisin Kalliokosken numeroon), jossa salaperäisen Saha-Antin tiedetään asuneen. Venetjoella asui mm. Kreeta Haapasalon sisarpuoli. · Vuonna 1849 Antti Antinpoika Liedes (1815-1895), entinen Herronen, ja hänen vaimonsa Susanna Juhantytär Liedes (1812-1858) ostivat Venetjoki II eli nykyisen Tiilisaaren. Perheen sukunimeksi muuttui tietenkin Venetjoki asuinpaikan mukaan. Antti oli kotoisin Vetelin Räyringin Herroselta ja hän oli tullut ren8iksi Liedeksen sivukamaritupaan. Palvelusaikanaan Antti avioitui talon tyttären Susannan kanssa ja asui jonkun aikaa Liedeksessä kotivävynä, Antin tiedetään veistäneen Halsuan kirkon ensimmäisen puuäijän. Venetjoki II tilan rakennukset sijaitsivat joen itäpuolella, noin sadan metrin päässä jokirannasta olevalla pienellä mäellä. Siellä oli vanha pieni asuinrakennus ja navetta. Asuinrakennuksessa oli kaksi huonetta, tupa ja kamari. Kamari oli niin pieni, että sinne juuri ja juuri mahtui isännän sänky. Susanna-emäntä joutui nukkumaan tuvassa patapenkillä pesukarttu päänalusena. Perheen muuttopäivänä Venetjoella oli pidetty kunnon juhlat. Isännän parhaillaan tanssiessa tuvanlaattia oli pettänyt ja hän oli pudonnut kellariin. Antti oli sitkeä työmies ja hän lähti heti ensimmäisinä päivinä ojaamaan maita. Seuraavana päivänä hän oli palannut jatkamaan ojan kaivamista, mutta yön aikarta uudet ojat olivat painuneet kiinni. Antti oli päivitellyt: "Hukkaanko minun kultani menivät?", sillä hänen kerrottiin ostaneen osuutensa tilasta kultarahoilla. Venetjoella maa oli pehmeää savea, vanhaa joen pohjaa ja aivan erilaista, kuin Liedeksen hiekkapellot,joita hän oli renkinä ojannut. Vaikka alku ei ollut kovin lupaavaa, Antin isännyyden aikana Venetjoelle kuitenkin raivattiin kaikkiaan 40 hehtaaria peltoa. Antti myös luuasti kaikki Venetjoen talon osat itselleen; V enetjoki I vuonna 1865 ja sisareltaan Maria Ahvenkoskelta (1812-1876) ja Jaakko Girsiltä (1811-1860?) Venetjoki III vuonna 1858. Antin isännöimänä tilalla alkoi hurja rakennuskausi. Tilan vanhaa päärakennuksen eteläpuolelle rakennettiin uusi päärakennus ja kaikkein vanhin tupa jäi meijerituvaksL Antti-isännän aikana rakennettiin kaikkiaan kaksi uutta asuinrakennusta, ja hänen poikiensa Matin (1854-1933) ja Juho Heikin (1841-1916) eli Hintin isännyyden aikana vielä kolmas asuinrakennus. Lisäksi pihapiiriin eli kartanoon rakennettiin aitat, navetat, tallit, pirtti (sauna) ja prunni (kaivo). Tiilisaaren mäkiknmMaria-Elisa Marjusaari Venetjoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa 4 5 pareen itälaidalle rakennettiin tuulimylly (joka hajosi kovalla tuulella 1920-luvulla lasten annistuessa kääntämään myllyn tuuleen) ja hieman kauemmaksi joen yläjuoksulle vesimylly, jonka mestarina oli itse K yynäspää-Joonas. Antin kelpasi käydä Kokkolan markkinoilla voita ja tervaa myymässä, mutta omaisuus oli saatu kokoon kovalla työllä. Vanhana miehenä Antti oli muistellut: "Min 'oon ajcmu väkiäni työhön ko kärmettä pyshyn". 3. Tiilisaaren vanhat talot Nykyisin Tiilisaaren vanhat asuinrakennukset tunnetaan nimillä Jormantupa, Annantupa ja Heikintupa. Vanhin talonrivin rakennuksista on keskimmäinen Annantupa. Antti Vene1joki (Herronen) aloitti tuvan rakentamisen luultavasti pian Venetjoelle muuttonsa jälkeen, luultavasti noin vuonna 1850. Alun perin tupa tehtiin nykyisen tien vastakkaiselle puolelle, tilan alkuperäisen päärakennuksen viereen. Uuteen asuinrakennuksessa oli porstua, tupa, porstukamari ja ovikamari. 1860-luvulla uusikin päärakennus kävi ahtaaksi ja Antin perhe alkoi taas rakentaa. Ehkä tähän oli myös syynä Antin uusi avioituminen, ensimmäinen vaimo Susanna oli kuollut 1858 ja uusi emäntä Maria Juhontytär Niemi (1817 -1896) toi mukanaan lapsia edellisestä avioliitostaan. Uusi tupa (Jorman tupa) tehtiin edellisen tuvan peilikuvaksi. Kerrotaan, että nälkävuosiin 1868-9 mennessä uuden tuvan kehä oli valmis jo ikkunanreikien tasalle. Nälkävuosina Venetjoella keskityttiin pellon raivaamiseen. Silloin kulkijat saivat talosta ruokaa töitä vastaan. Kerrotaan, että juuri silloin Muuraiskankaan kangaspeltoa laajennettiin ja jokaisen piti tehdä päivässä peltoa "syli kanttiinsa". Venetjoella oli lisäksi isot katjat ja useita suojaisia kangaspeltoja, joten ruokaa riitti myös kulkijoille, eikä kukaan kuollut nälkään. Vaikeitten aikojen jälkeen tuvan rakentamista jatkettiin. Tähän uusimpaan tupaan muisteltiin veteliJäisen Muurmestarin-Samulin muuranneen takan. Tuvassa on yhä tämä ikivanha takkamuuri. Toisiaan vastapäätä olevat tuvat eivät jostakin syystä sopineet Antin suunnitelmiin. Ehkäpä jo tässä vaiheessa tila oli jo päätetty jakaa Antin kahdelle pojalle ja molemmille tiloille piti saada omat karja- ja ulkorakennukset ja niitä varten tarvittiin tilaa. Joka tapauksessa tässä vaiheessa siirrettiin ensin rakennettu tupa uusimman tuvan viereen, jolloin kartanon toisella laidalle muodostui talorivi. Samalla molempia taloja jatkettiin kahdella perikamarilla. Yhä vielä talojen rakenteesta voi ulkoapäin havaita, että Annantupaa on jatkettu sahaamalla tupa kahtia ja jatkamalla sitten tupaa hirrenmitalla, jolloin vanhasta tuvan päädystä tehtiin kamarit. Jormantupaa puolestaan on jatkettu perikamareilla vain lisäämällä tuvan päätyyn kolme seinää. Luultavasti laajennustyön yhteydessä Annantupaan tehtiin myös hieno kulmikas kuisti, joka kuitenkin 1900-luvulla purettiin. Kuistin ovet ovat säilyneet Halsuan muinaisaitan kokoelmissa ja ne ovat nykyisen Halsuan kotiseutumuseon renki- eli kahviotuvan ulko-ovina. Vanhan Antin kuoltua Venetjoen taloa asuivat hänen poikansa Matti ja Juho Heikki (Hinti) perheineen. Muut sisarukset ja vanhemmat veljet olivat muuttaneet muualle. Koko Venetjoen tila jaettiin sovintojaolla kahtia 1900-luvun alussa. Siihen saakka molempien veljesten perheet asuivat kahdessa talossa "sekaisin". Vanhemmasta tuvasta (nykyisestä Annantuvasta) tuli Juho Heikki Venetjoen eli "Hintintupa" ja uudemmasta tuvasta Matti Venetjoen eli Matintupa. Jaon yhteydessä molemmilla isännillä oli jo omat katjasuojat ja ulkorakennukset. Tiilisaaren talojen kolmas rakennusvaihe ajoittuu1900-luvun alkuun, silloin "Hintintupalaiset" tarvitsivat toisen asuinrakennuksen. Niihin aikoihin Tiilisaaren isännillä Matilla ja Juho Heikillä sekä muilla Halsuan Alikylien miehillä oli ollut Rödsön metsäpalsta vuokralla nykyisen Venetjärven padon vasemmasta päästä. Vielä vuokra-ajan viimeisenä päivänä, uudenvuoden aattona, molempien talojen miehet olivat käyneet kaatamassa sieltä suuria tukkipuita Ne ajettiin Kätkyniemeen ja uitetMaria-Elisa Marjusaari veneyoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa 5 6 tiin sieltä seuraavana keväänä jokea pitkin Venetjoen kylälle. Tukit oli alun perin tarkoitus nostaa maihin Myllylampilla, mutta siellä saatiin ylös vain navettaan tarkoitettu hirret. Loput hirret saatiin talteen vasta sillan luona. Juho Heikki Venetjoen pojat Albert, Juho Nestor ja Vesteri rakensivat hirsistä sitten tuvan, joka lisättiin talorivin koillispäähän. Tämä uusin asuimakennus tehtiin samalla pohjakaavalla kuin edelliset tuvatkin, mutta pohjakaavaan lisättiin heti porstukamarit. Taloa alettiin kutsua Poikientuvaksi (nykyinen Heikintupa). Vanhin Tiilisaaren tuvista (nyk. Annantupa) on ulko- . asultaan koristeeliisin ja siinä on esimerkiksi taitavasti veistetyt kissanpenkit ja räystäänalushirret. Niitä ei uudempiin tupiin enää ole viitsitty piilukirveellä veistää vaan on tyydytty pelkkään laudoitukseen. 4. Talorivistä sukukyläksi Poikientuvan rakentamisesta huolimatta Ensimmäisen Maailmansodan alla Tiilisaaren taloissa oli taas täyttä. Matin ja Juho Heikin lapset olivat avioituneet ja taloissa oli yhä runsaasti perheitä ja nuoria pariskuntia, vaikkakin molempien veljesten lapsia oli lähtenyt Amerikkaankin. Antti-tuharin aikoinaan vaivalla yhdistämä Venetjoen tila jaettiin jälleen ja joen länsipuoli tuli taas asuttua. Hintintuvasta muodostettiin vuonna 1916 viisi taloa: Juho Nestor Venetjoki jäi isännöimään Poikaintupaa (nyk. Heikintupa eli Vene1;joen tila)~ hänen sisarensa Alma Haka (myöh. Kauppinen) jäi vanhaan Hintintupaan ( Annantupa eli nyk. Keskinen); Albert Venetjoki sai oman maaosuuden ja joen toiselle rannalle rakennettiin hänen maatilansa Perttilä: Hintintuvan Elviira Sillanpää sai Muuraiskankaan (Kankaan tila) ja hänen veljensä Vesteri Venetjoki muutti Meriläiseen. Myöhemmin kaksi viimeksi mainittua vaihtoi osuuksiaan ja Vesteristä tuli Muuraiskankaan isäntä. Matintuvan Matti-isäntä möi talonsa vuonna 1914 kolmelle 1apselleen ja osti Meriläisestä LoistoJan talon, jota hän asettui asumaan Anna-vaimonsa ja neljännen lapsensa, nuorimman poikansa Neston kanssa. Matintupaan jäi asumaan hänen kuolleen Pia-tyttärensä lapset ja leski Matti Mastokangas (Jormantupa eli Tiilisaaren tila). Johan Joki (ent. Venetjoki) palasi perheineen Amerikasta ja osti Matintuvasta kylän vanhimman asuinpaikan: Vanhapaikan (Joen tila). Matin tytär Tekla Maijusaari osti perheineen vanhan Vesikonpaikan eli Heinolan (nyk. Vesikon tila). Kauppojen seurauksena vain vanhassa Poikaintuvassa ja Perttilässä asui enää Venetjoki-nimisiä ihmisiä, vaikka kaikki kyläläiset olivat serkku ja tai sisaruksia keskenään. Vielä 1940-luvulla kaikki kylässä asuneet olivat vähintään jonkin asteisia serkkuja keskenään. Perttilä olikin ensimmäinen tila, joka myytiin suvun ulkopuoliselle perheelle. Useita tiloja oli jo jaettu pienemmiksi. Esimerkiksi Vanhasta Matintuvasta eli Tiilisaaresta oli jaettu myös Peltolan tila. Sen rakennukset tehtiin vanhan tuulimyllyn lähettYville ja päärakennus tuli samaan riviin kuin kylän vanhat talot, mutta tien eri puolelle mutkaan. Keskisestä jaettiin tila Santeri Hakalle, joka rakensi maatilansa Jaakonkankaalle. Vanhapaikka eli Joki jaettiin useampaan osaan ja kaksi talon veljeksistä rakensi uuden asutusalueen kylän liepeille Pikkuluomankankaalle. Lisäksi rakennettiin Rantala kylän lounaisosaan, Meriläisen numeron maille ja Huhtasaari vanhan tanhuan päähän. Suurimmillaan kylän asukasluku oli 1940-50 -luvuilla. 5. Venetjoki 2000-luvulla Vuonna 2004 yksikään Tiilisaaren vanhoista tuvista ei ole enää maatilan päärakennuksena, mutta kaikki ovat kuitenkin asuinkäytössä. Vene1;joen kylässä on neljä toimivaa maatilaa, joista kolmella on yhä karjaa. Kylään on rakennettu uusia taloja ja vain muutamia taloja on kokonaan autiona. Lapsia kylässä ei enää ole, suurin osa kyläläisistä on eläkeläisiä. Venetjoesta on siis tullut vanhusten Maria-Elisa Marjosaari Venetjoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa 6 ja7 ja aikuisten ihmisten kylä. Toisaalta kylään tuovat vaihtelua lomalaiset, jotka asuvat joskus talvellakin kylän liepeiliä olevissa kesämökeissä. Useat heistä ovatkin rakentaneet talviasuttavan kesämökin juuri eläkepäiviä ajatellen. Kylässä ei ole omia suuria tapahtumia Tiilisaaren Juhannusjuhlia lukuun ottamatta. Hyvä yhteishenki on aina ollut tyypillistä Venetjoen kylälle, huolimatta siitä, että kylään on vuosien kuluessa muuttanut myös suvun ulkopuolisia ihmisiä. Naapuriapuun on aina voinut luottaa. Hyvä yhteishenki saattaa olla syynä myös siihen, että kyläläiset osaavat arvostaa omaa kyläänsä ja erityisesti vanhoja Tiilisaaren taloja. Maria-Elisa Maijusaari Venetjoen kylän Tiilisaaren talojen historiaa 7 ja 8 Lähteet: Painamattomat lähteet: Suullisiatietoja antanut Elmeri Marjusaari, eläkeläinen, maanviljelijä s. 1924, Halsua. O.V. Kankaamannan mikrokortit Perhonjokilaakson kunnista; Halsua T-V -kortti. Halsuan kotiseutuarkisto: -Tauno Mastokankaan ja Toivo Venetjoen haastattelu Antti Herrosesta ja Venetjoen talosta 1970- luvulla. Haastattelijana Sulo Kalliokoski. Eppäs tierä, totta ja tarua Halsuasta -cd, 1999. Halsuan kehittämisyhdistys ry. Painetut lähteet: -Heikkuri-Alborzi, Saimi -Niemi, Pirjo 1980. Arvokkaat kulttuurimaisemat Keski-Pohjanmaan jokilaaksoissa. Vaasan läänin seutukaavaliitto, Vaasa. -Suuri maatilakirja VI, 1967. Kustannustuote Oy, Helsinki. Kirjapaino Oy Savo, Kuopio. -Virrankoski, Pentti 1961. Kokkolan pitäjän yläosan historia. Kaustisen, Vetelin, Halsuanja Perhon vaiheita esihistoriallisesta ajasta 1860-luvulle. Keski-Pohjanmaan historiasarja V Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Vetelin historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy, Kokkola.