Nyt olisi tarjolla pientä ulkoilutusta Kalvolalaisissa kylämaisemissa. Kylämaisemia-kätkösarjan ensimmäinen kätkö, aiheena Keikkalan kylä, on julkaistu. Pari kätköä olisi vielä sarjaan tulossa, ja lopuksi bonuskätkö, joten säilytä siis keräämäsi numerot.
Sinun tulee kerätä reittipisteiltä kirjaimia A-G vastaavat numerot, jotta pääset etenemään reitillä, ja löytääksesi loppupurkin.
Matka alkupisteeltä purkille sujuu parhaiten kävellen, ja tällä menetelmällä toki kylämaisemistakin saa eniten irti. Autolla saapuvalle varmimmat parkkipaikat löytyvät annetuista parkkinaateista. Polkujen päät taas antavat vinkkiä käytännöllisimmistä reiteistä eri reittipisteille. Kävelymatkaa alkupisteeltä, reittipisteiden kautta loppupurkille kertyy noin 5 kilometriä, mutta autollakin toki pystyy reittipisteiden välejä etenemään.
Reittipiste 1
IITTALAN JA KEIKKALAN RAJALLA
Ensimmäisen reittipisteen löydät kätkön otsikko-koordineeteista, Keikkalan ja Iittalan rajamailta. Tällä kohdalla on liikennettä kulkenut jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Vanha kauppareitti, Hämeen Hiidentienäkin tunnettu, oli alkujaan jalan ja hevospelillä kuljettava kauppareitti, joka vähitellen kehittyi Helsingin ja Tampereen väliseksi päätieksi.
40-50-luvuilla tällä paikalla on siis kulkenut hyvinkin runsaasti liikennettä. 1958-1960 rakennettiin uusi valtatie 3, eli nykyinen 130-tie. Vanha tielinjaus jäi elämään, nykyisin Iittalantienä tunnettuna seututienä. Tien linjaa oikaistiin 70-luvun lopulla, joten maantie menee nyt tuosta vierestä, ja vanha 1400-luvulta saakka palvellut tielinjaus palvelee nyt kevyenliikenteenväylänä.
Tällä kohdalla vanha valtatie ylitti Humalojan. Oja kulkee edelleen tuosta alapuolelta, ja lisäksi maamerkkinä ovat edelleen vanhat reunakaiteet. Laske kaiteita kannattelevien betonipylväiden yhteismäärä (tien molemmin puolin), se on muuttuja A. Kakkospisteelle seuraavilla naateilla:
N 61° 05.(652-A)'
E 024° 06.650'
Reittipiste 2
KYLÄ-HAKKARIN KUPPIKIVI
Kuppikivet, eli uhrikivet, ovat muinaisjäännöksiä, vanhoja uhripaikkoja. Kiveen hakattuihin kuppeihin on aikoinaan jätetty uhrilahjoja, kuten viljaa, suvun vainajille, haltijoille tai maahisille, sato- ja pyyntionnen toivossa. Kylä-Hakkarin uhrikivessä on 9 kuppia. Yksi kuppi Keikkalan jokaiselle silloiselle talolle ... näin tarina kertoo.
Seuraava vihje ei kuitenkaan löydy kuppikivestä, vaan se on hieman sivummalla, kiven kolossa. Muista että olet nyt muinaismuistoalueella! Tällä alueella ei pidä kajota kiviin tai alkaa kaivelemaan yhtään mitään. Vihje löytyy kiveäkään siirtämättä. Kolmoselle seuraavilla naateilla:
N 61° 05.B'
E 024° 06.466'
Reittipiste 3
HAUTAUSMAA
Nyt edellytetään kätköilijältä harrasta käyttäytymistä. Olet hautausmaalla, sen kenties merkittävimmällä alueella, lähellä sankarihautoja, käytävien risteyksessä. Katsele ympärillesi. Ota rintamasuunta kohti siunauskappelia. Sen takana, kauempana siintävä järvi on Äimäjärvi.
Käännös oikeaan päin! Näet hautausmaan vanhimman osan. Edessäsi näkyvän käytävän oikealla puolelta näet vanhan kivisakastin. Sen kerrotaan olevan Kalvolan vanhin rakennus. Rakennettu joskus keskiajalla, vuoden 1500 paikkeilla.
Kivisakasti ei kuitenkaan ole Kalvolan vanhin rakennus. Vanhin säilynyt puurakennus lienee olevan Kurkilahden talon aitta, puolisen kilometriä tästä länteen, itse asiassa aika lähellä seuraavaa reittipistettä. Se on kuitenkin yksityisaluetta, jonne emme nyt pääse tutustumaan.
Käännös oikeaan päin! Nyt, kun katsot hieman oikealle päin, näet sankarihautojen rivistöt, ja niiden takana Tapio Wirkkalan suunnitteleman sankaripatsaan. Iso kivipaasi lepää kivipilarien päällä. Pilareita on yhtä monta kuin sotavuosiakin, ja jokaisessa on vuosiluku. Kivipaaden yläpinnassa on uhrikuoppa jokaiselle sankarivainajalle, joita patsaan pystytysaikaan oli 128.
Kun katsot hieman vasemmalle päin, näet muistomerkin ja koivupuisen ristin lasivitriinissä. Tutustu muistomerkkiin tarkemmin. Muuttuja C, on Majajoella 21.12.1939 korsutuhossa kaatuneiden Kalvolalaisten sotilaiden pääluku.
Muistomerkkiin tutustuttuasi, sama paikka, sama muoto, järjesty! 40 metriä eteenpäin, tahditta mars! Sitten katse etuoikealle.
Mannerheim-ristejä jaettiin yhteensä 191 kappaletta. Näistä kolme kappaletta myönnettiin Kalvolalaisille sotilaille. Selvitä ensimmäinen Mannerheim-ristin saanut Kalvolalainen sotilas. Mannerheim-ristin järjestysnumero on muuttuja D.
Seuraavalle reittipisteelle, seuraavilla naateilla, mars:
N 61° 05.(C*4+753)'
E 024° 06.097'
Reittipiste 4
KATAJAMÄKI
Keikkalassa on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Tästä ovat merkkinä uhrikivet, rautakautiset kalmistot, sekä muinaiset kiviröykkiöt, joita löytyy muun muassa tästä reittipisteestä.
Olet siis taas muinaismuistoalueella, joten käyttäydythän sen mukaisesti. Vihjeen löytämiseksi, sinun ei siis pidä kaivaa maata, kajota kiviin, tahi tehdä mitään muutakaan, mistä Museovirasto voisi mielensä pahoittaa.
Vaikka viereistä maantietä tuleekin aina toisinaan kuljettua, tällä pienellä mäen nyppylällä ei ole juurikaan tullut liikuskeltua. Joskus vaahtosammuttimen kokoisena täällä on tullut käytyä, ja vasta nyt uudemman kerran, kun aloin kätkön teemaan sopivia reittipisteitä fundeeraamaan.
Mutta mikä olikaan tämän mäen nimi? Nykyisestä peruskartasta ei nimeä löydy, eikä löydy vanhemmistakaan. Mutta jostakin syvältä mielen sopukoista nousee etiäinen: Katajamäki. Mutta mistäpä tätä varmistamaankaan? Kunnes käteen sattui Keikkalaa ja Sittalaa portilta portille kyläjulkaisu, joka tämän etiäisen vahvisti.
Katajaista se on … ja katajassa se on. Vinkki nimittäin. Seuraavien laskuharjoitusten kautta eteenpäin:
N 61° 06.0(C+10)'
E 024° 06.E'
Reittipiste 5
RATAVARTIJAN LEHMIHAKA
Nyt mentiin metsään. Ei kovin syvälle, mutta vanhaan kuusikkoon kuitenkin. Reittipisteelle tullessasi saatoit jo kiinnittää huomiosi alueen puustoon. Jotain mystistä näissä vanhoissa kuusissa lienee…
Tai sitten syy muotopuoliin puihin löytyy ajoilta jolloin ne olivat vielä nuoria ja hentoisia, ja alue palveli ratavartijan lehmälaitumena.
Hieman kauempana saatat havaita rautatien. Helsinki-Tampere pääratahan se on. Silloin aikanaan, kun Iittalan kylää ei vielä ollut olemassakaan, ja Kalvolan ainoa rautatieasema sijaitsi Kuurilassa, tänne suunniteltiin rakennettavaksi Kalvolan toinen rautatieasema.
Funtsitaanpa hetkinen. Jos Per Magnus Abrahamsson ei olisi aikoinaan lähtenytkään Nuutajärveltä, ja laittanut omaa klasipruukkiaan pystyyn Äimäjärven rannalle, Iittalan kylääkään tuskin olisi ainakaan nykyisessä mittakaavassaan syntynyt. Rautatieasema olisi todennäköisesti perustettu tänne, ja Keikkalan kylän rooli, pitäjän suurimpana kylänä, Kalvolan keskuksena, olisi edelleen vahvistunut. Tämän reittipisteen maisema voisi olla nykyään hyvinkin erilainen.
Mutta. Abrahamsson perusti pruukkinsa Iittalaan. Asema jäi siis tänne perustamatta, mutta on täällä sattunut ja tapahtunutkin. 1.8.1928 Ilmavoimien I.V.L. A.22 "Hansa" meritiedustelukone, tunnukseltaan IL-67, oli tiedustelulennolla Kalvolan alueella. Kello 7:05 koneen moottori pysähtyi. Pakkolaskussa kone joutui alinopeudelle ja syöksyi ohjauskyvyttömänä harvahkoa metsää kasvavaan kivikkoiseen maastoon.
Kätköpaikalta erotat metsän läpi kaksi omakotitaloa. Näistä radan puolimaista taloa kone kolhaisi, ennen kuin syöksyi maahan talojen väliselle alueelle. Ohjaajana toiminut kersantti Lauri Koivumäki, ja tähystäjänä toiminut reservin luutnantti Harry Sannholm saivat surmansa onnettomuudessa.
Reittipisteelle tullessasi, ethän oikaise pihojen tai pihateiden kautta. Edes sellaistenkaan, jotka näyttäisivät asumattomilta. Etenethän siis maantieltä reittipisteelle, maastoa pitkin. Ja ole varovainen! Alue on vanhaa lehmihakaa, joten maastossa on piikkilankaa!
Vihje seuraavalle reittipisteelle löytyy kuusesta, joka lienee vuosien mittaan nähnyt paljon.
Reittipiste 6
KEIKKALANRANTA
Keikkala on aikanaan Kalvolanjärven, eli nykyään paremmin tunnettuna Äimäjärven, rantamaille syntynyt kylä. Äimäjärven rannalle pääsee Keikkalassa useampaakin reittiä, mutta ovat tätänykyä enemmälti yksityisalueita.
Mutta tämä Keikkalanranta-niminen tie vie rantaan saakka, ja tietä saa käyttää, sillä sen päästä löytyy yleinen uimaranta ja pieni venevalkama. Tienvarsi ja ranta on tosin yksityisten piha-alueiden ympäröimä, joten tietty huomaamattomuus on paikallaan reittipisteelle saavuttaessa ja vinkkiä etsiessä.
Jos vinkkiä etsiskellessä alkaa pitkästyttämään, kannattanee istua hetkeksi fundeeraamaan sitä ikivanhaa vitsiä jossa ihmisen ruumiinosat kilpailivat keskenään siitä, mikä ruumiinosa onkaan se kaikkein tärkein. Se vinkkikin voi löytyä sieltä … tai ainakin melko läheltä sitä. Tähtäyskoordinaatit seuraavalle reittipisteelle:
N 61° 06.F'
E 024° 05.968'
|
Viimeiselle reittipisteelle ja purkille mennessäsi, huomioithan liikennemerkit!
Kävellen tai polkupyörällä kätkölle saa toki mennä. Moottoriajoneuvoilla ajo sallittu vain tien varren tonteille, sekä muille yksityistien tieosakkaille.
Siis geobiili parkkiin maantien varteen, turvalliseen paikkaan, ja reippailemaan.
|
 |
Reittipiste 7
VINNILÄ
Ratavartijan lehmihaassa käydessämme, todettiin, että Keikkala jäi ilman rautatieasemaa. Mutta seisake sentään saatiin. Olet nyt paikalla, josta näet radanvarren ja paikan johon Vinnilän seisake, liikennepaikka lyhenteeltään Vni, perustettiin 1.12.1931.
Vinnilän liikennepaikka oli vilkkaimmillaan 30-70-luvuilla. Eipä Vinnilässä kaikki junat pysähtyneet, lähinnä lättähatut, joilla Keikkalaiset tuolloin kulkivat töissä, koulussa ja asiointimatkoillaan. Matkustajaliikenne Vinnilässä loppui 27.5.1979, ja seisake suljettiin lopullisesti 1.6.1980.
Nykyään saisakkeesta ei ole jäljellä enää mitään rakenteita. Ainoastaan tasaisempi maa-alue radan eteläpuolella muistuttaa enää seisakkeen sijaintipaikasta. Vinkki ei ole kiven alla, mutta kolosessa kyllä. Vinnilästä kannattaa palata samaa reittiä tielle, ja siitä kohti tämän kyläseikailun loppupurkkia, seuraavilla naateilla:
N 61° 06.G'
E 024° 05.(D+838)'
Purkille
Reitti loppupurkille vie Franssilanmäen mäkitupalaisalueen läpi. Franssilan tilaa, jonka maista Franssilanmäen tontit on aikoinaan lohkottu, ei tosin enää ole. Franssilan tila poltettiin kansalaissodan perääntymisvaiheen aikana, eikä sitä koskaan rakennettu uudelleen.
Suurin osa tämän mäkitupalaisalueen taloista on edelleen olemassa, osa enemmän, osa vähemmän peruskorjailtuna tai laajennettuna. Kätkö sijaitsee erään entisen mäkituvan nurkalla. Kätkörasiana on pakasterasia, jonne lokikirjan lisäksi mahtuu reissaaja tai pari. Kätkössä on kynä.