Kätkö Ruonanvuoren päällä vanhalla näköalapaikalla. Vaatii lopuksi pienen kipuamisen puuhun, joka kyllä onnistuu ilman isompia apuvälineitä. Ruonanvuorelta aukeaa näkymiä Päijänteelle, joskin isokokoiseksi kasvanut puusto peittää osan. Kätkölle johtaa heikko polku, alkaen vanhoista portaista, joista nousu omalla vastuulla. Polku kulkee pitkin rinteen reunaa, josta näkymät oikealle Päijänteen suuntaan paikoin varsin hyvät, sillä vuori kohoaa noin 100m päijänteen pinnan yläpuolelle. Liian reunalle kuitenkaan ei kannata mennä, sillä paikalla on joitakin melko jyrkkiä ja korkeita pudotuksia ja sammalet saattavat olla liukkaita. Toki jos haastetta kätkölle kulkemiseen haluaa hakea itärinteen puolivälissä / jyrkänne kohtien luona on monia isojen lohkareiden muodostamia mielenkiintoisia onkaloita, joihin osaan mahtuu kulkemaan hyvin suojaan vaikkapa sateelta.
Ruonanvuori on valtakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu kallioalue (Husa ym. 2009). Sen arvoluokka on 4 (asteikolla 1 = ainutlaatuinen kallioalue – 7= kallioalueen maisema- ja luonnonarvot vähäiset) ja etenkin maisemallisesti se on hyvin merkittävä (kuva 5). Vuoren itäreuna on jyrkänteinen ja alta louhikkoinen ja sieltä avautuu näkymiä Juokslahdelle. Vuoren lakialueet ovat kasvillisuudeltaan karua kalliomännikkömaastoa. Itärinteen tyvellä on tuoretta lehtoa.
Ruonanvuoren itäjyrkänne on kuutiorakoilun lohkoma, 30–40 metriä korkea porrasjyrkänteinen rinne, jonka tyvellä on massiivista louhikkoa. Porrasmaisen jyrkänteen viistoseinämät ovat parhaimmillaan yli kymmenmetrisiä ja pystypinnat noin viisi metriä korkeita. Alueen kallioperä on punertavaa porfyyrista graniittia. Kiveä on aikoinaan yritetty louhia rakennuskiveksi ja itäjyrkänteen eteläpäässä on vanhan kivilouhoksen jätekivikasa.