Vielä sata vuotta sitten ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Metsässä hallitsivat henget ja haltiat, ja henkiä oli alituiseen lepyteltävä ja palvottava, etteivät ne aiheuttaneet ihmiselle vahinkoa. Voi sitä onnetonta metsämiestä, joka luvatta saalisti Tapion karjaa! Metsää ei myöskään saanut loputtomasti riistää saati tyhjentää.
Suomen metsien tärkein jumala oli Tapio perheineen. Tapio hallitsi metsää ja sen eläimet olivat hänen karjaansa. Niinpä hän myös päätti, saiko metsämies saalista vai ei. Tapio hoiti eläinten ohella myös puita ja kylvi uutta metsää. Parrakas, puiden korkuinen metsänvaltias oli kiivas luonteeltaan, mutta onneksi hänen vaimonsa Mielikki tiesi konstit kuninkaan lepyttämiseen. Metsän kauniin emännän Mielikin vallassa oli pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan saalis. Hänen vastuullaan oli myös metsän koristelu, ja Mielikkiä kannattikin kiittää kauniista metsämaisemista. Mielikki osasi myös parantaa erilaisilla metsän rohdoilla.
Metsänhaltia Tapio saattoi myös myös suutuspäissään viedä liikaa pyytäneen tai muuten sopimattomasti käyttäytyneen metsästäjän metsänpeittoon. Noiduttu ihminen kulki ympyrää eikä tunnistanut tuttujakaan paikkoja. Etsijöilleen eksynyt oli näkymätön eikä häntä kuultu, vaikka hän itse näki etsijänsä. Metsänpeitossa "itä oli länsi ja pohjoinen etelä".
Lähteet:
Kristfrid Ganander: Mythologia Fennica
Mia Jokiniva: Metsäjooga
Anna-Leena Siikala: Itämeren suomalaisten mytologia
Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa
Hendrik Relve: Puiden juurilla – Puut ja pensaat luonnossa ja kansanperinteessä
Taivaannaula
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko
__________________________________________________________________________________________________
Jos kuljet silmä tarkkana ja korvat herkässä, saatat löytää metsänhengen joka kuiskaa sinulle salaisuuden...
Kätkössä ei ole kynää eikä sinne mahdu kulkijoita. Kätkö on löydettävissä myös talvisin.