” Ronja Ryövärintytär syntyi Matiaksenlinnassa yönä, jolloin ukkonen kävi kallioitten yllä ja julmat ukonilmaa rakastavat syöjätärmaahiset, ajattarat, lentelivät ryövärinlinnan ympärillä. Ukkonen jyrähti niin rajusti ettei moista ollut Matiaksenmetsässä koskaan kuultu. Aamun valjettua saatettiin nähdä salaman iskun tuhot. Matiaksenvuoren huipun ikivanha, Matiaksenlinna, oli revennyt keskeltä kahtia. Ylimmästä muurinsakarasta alimpaan kellariholviin oli linna kahdessa osassa, joiden välissä aukeni kuilu jota alettiin kutsua Helvetinkuiluksi. Ei mennyt kauaa, kun pohjoisen puolikkaan linnasta valtasivat ryöväriruhtinaan periviholliset Borkaryövärit. Niin tuli Pohjoislinnasta Borkanlinnoitus ja linnojen välissä oleva vuoristosola sai ihmisten suussa nimekseen Ryövärisola, sillä siellä oli aina ryöväreitä väijyksissä. Täällä Ronja eli ja kasvoi yhdessä ryöväriperheensä kanssa.
Metsässä asusteli ryöväreiden lisäksi myös hämäränolentoja, jotka rapistelivat, ryömivät ja hiiviskelivät sammalikossa. Kakkiaiset nirhasivat puiden välissä, ne tunnisti leveistä takamuksista, pienistä ryppyisistä kasvoista ja takkuisista hiuksista. Karvaiset pönthiittiset ryömivät kivien takana. Männiäiset kompuroivat laumoina kätköistään ja sähisivät pelotellakseen kaikkia missä kulkivatkin. Vuorilla taasen leijuivat ajattaret, julmimmat ja hulluimmat kaikista metsän hämäräolioista.
Metsä tuntui olevan salaisuuksia tulvillaan, täynnä taikuutta ja muuta ihmeellistä ja ikivanhaa. Miten ihanaa on elää metsän vapaudessa, niin päivällä kuin yölläkin, auringon, kuun ja tähtien alla, vuodenaikojen verkkaisesti vaihtuessa. Ronja istui kivellä ja näki pönthiittisten tanssivan kuun paisteessa kallionnyppylällä. Ne tanssivat vain kuutamoöisin. Kylläpä ne tanssivat kummallisesti. Ne keinuivat ympäri hyvin hitaasti ja kömpelösti ja murisivat samalla kummallisesti ikivanhaa ja murheentäyteistä ääntä. Se oli pönthiittisten kevätlaulu.
Nyt tulee minun keväthuutoni ja Ronja huusi riemuhuudon niin, että se kuului kauas metsään."
Tarina ja kuva on lainattu Astrid Lindgrenin kirjasta Ronja, Ryövärintytär.
Tirppishannelelle kiitokset tönäisystä kätkökuvauksen aiheeseen.
Oma kynä mukaan.
Lähesty varoen! Kätkö on syvässä kalliohalkeamassa, joka saattaa yllättää varomattoman.