Kerimäellä ja täällä Kuokkalan kylässä on ollut asutusta jo tuhansia vuosia. Merkkejä asutuksesta on jopa 10 000 vuoden takaa, esinelöydöt viittaavat väestön saapuneen Itä-Karjalasta, Äänisen alueelta. Varmemmin voidaan todistaa kampakeraamisen kauden (n. 4200 eKr) asutus alueella. Tämän kätkön lähialueelta löydettiin mm. 1991 metsätien rakennusluvan kartoituksen yhteydessä 69 saviastianpalaa, jotka yhtä kuopin ja kampaleimoin koristeltua reunapalaa ja yhtä kampaleimoin
koristeltua palaa lukuunottamatta olivat pieniä koristelemattomia murusia. Saviastianpalojen lisäksi koekuopista löydettiin viisi palaa piitä. Mielenkiintoisin esinelöytö oli tummanpunaisesta piistä tehty nuolenkärki, joka oli lohjennut kolmeen osaan. Kooltaan 35 x 30 x 5 mm kokoisen, rombinmuotoisen kärjen reunat oli kauttaaltaan retusoitu. Nuolenkärjen lisäksi löytyi retusoitu violetinharmaa pii-iskos ja harmaa pii-iskos. Todennäköisin ajoitus esineistölle on tyypillisen kampakeramiikan kausi.
Juuri tämän paikan lähellä on useita kivikautisia pyyntikuoppia, joita ei ole tarkkaan ajoitettu, yhden kuopan pohjalta otettujen radiohiilinäytteiden ajoituksen perusteella kuoppa on ollut käytössä 700-luvun loppupuolella eKr. Tämä soiden ympäröimä luode-kaakko-suuntainen harju on ollut metsäpeurojen suosima vaellusreitti, johon on kaivettu pyyntikuoppia ja rakennettu väliaitoja kuoppien kohdalle jätettyine aukkoineen. Pyyntikuopat ovat olleet halkaisijaltaan 1-1.5m levyisiä ja 0.5-1m syvyisiä. Hangasharju päättyy muinaismuistomerkille ja tien toisella puolella on Hangaslampi ja Hangasvuori. Hangas tarkoittaa aitamaista tai alkeellista peuranpyyntilaitetta.
Itse kätköpurkki on muinaismuistomerkistä n. 20 metrin päässä.
Lähteet:
Itä-Savon metsälautakunnan, Maakuntamuseon ja
museoviraston koekaivausten raportti: KERIMÄKI 2a HANGASMAANKANGAS A | Kivikautisen asuinpaikan ja varhaismetallikautisen pyyntikuopan koekaivaus | M. Koponen 1991
Vanhan Kerimäen historia I:2 Erillisartikkelit