Parkkipaikalta veden äärelle lähtisin, sieltä luoteeseen kompassini suuntaisin. Asfaltille jos päätyisin, niin kaakkoon nuppini kääntäisin, jälkiäni palaisin ja väylällä hiekkaisella pysyisin. Rantaa pitkin kulkisin, maisemaa kaunista ihastelisin. Roskia jos maassa huomaisin, ne mukaan toki ottaisin.
Sataman kulmaan suoraan lähes ehtisin ja hämärässä ehkä Pohjantähden horisontissa näkisin, niinpä suojassa pensaiden penkille istahtaisin. Roskista eroon pääsisin ja samalla jalkojani lepuuttaisin. Istuimen alle vilkuilisin ja korkin tumman takaa etsimäni löytäisin, naateista annetuista kätkön bongaisin.
Leimasinta pois veis en, se iloksi piiloon jääköön lodjaajien. KK:n saatan kirjailla runoillen, vaikkei se ehtona ole löydöksen.
Piilotettu muistoksi CITOn & miitin syksyisen – kaikkia siivouksesta kehuen, luonnosta huolehtivia kauniisti kiittäen!
- Syyskuu 2021