Pietarinkatu (ruots. Petersgatan) on noin 630 metriä pitkä itä-länsisuuntainen katu Helsingin Ullanlinnassa. Se alkaa itäpäässään Raatimiehenkadulta ja päättyy länsipäässään Laivurinkadun risteykseen Eiran rajalle. Pietarinkadun ajorata on koko pituudeltaan kaksisuuntainen.
Pietarinkatu kuvattuna 7.1.2022
Historiaa
Pietarinkatu sai nimensä lähellä sen itäpäätä sijaitsevan katolisen Pyhän Henrikin katedraalin julkisivussa olevan apostoli Pietarin patsaan mukaan. Ruotsinkielinen nimi vahvistettiin vuonna 1869, suomenkielinen käännös virallisesti vasta vuonna 1909, vaikka se oli jo aikaisemmin esiintynyt kartoissa. Kun saman kirkon julkisivussa on myös Paavalin patsas, sai myös viereisen Tehtaankadun itäosa samalla nimen Paulsgatan (Paavalinkatu). Alkujaan molemmat kadut ulottuivat lännessä vain Neitsytpolulle saakka. Nykyisen Pietarinkadun länsiosan nimeksi vahvistettiin vuonna 1875 Tunnbindargatan (Tynnyrintekijänkatu).
Kun vuonna 1887 asemakaavan muutoksella Paavalinkatua jatkettiin lännessä Telakkakadulle saakka, sen nimi muutettiin Tehtaankaduksi, sillä kadun länsipään tienoille suunniteltiin tuolloin teollisuusaluetta. Pietarinkatu sen sijaan säilytti entisen nimensä, mutta sen jatkeena ollut Tunnbindargatan sai uuden nimen Lilla Fabriksgatan (Pieni Tehtaankatu). Kuitenkin jo vuonna 1892 tämä katu muutettiin nimeltäänkin osaksi Pietarinkatua.
Alkukoordinaatit vie sinut Pyhän Henrikin katedraalin eteen josta saat yhden muuttujan.
Pyhän Henrikin katedraali kuvattuna 7.1.2022
Pyhän Henrikin katedraali (ruots. Sankt Henriks katedral) on Helsingissä, Ullanlinnan kaupunginosassa ja Mustekalan korttelissa sijaitseva roomalaiskatolinen kirkkorakennus. Se on rakennettu vuosina 1858–1860, ja se edustaa uusgotiikkaa. Kirkon suunnitteli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann.
Pyhän Henrikin kirkko siunattiin käyttöön 1860, mutta sen vihki vasta 14. syyskuuta 1904 Mohilevin arkkihiippakunnan arkkipiispa Jerzy Szembek. Modernin ajan ensimmäinen suomalainen katolinen pappi, Wilfrid von Christierson oli kirkkoherrana vuosina 1906–1911. Kirkosta tehtiin piispankirkko 1920, jolloin Suomesta tuli apostolinen vikaarikunta.
Ulkoasultaan kirkko on säilynyt lähes koskemattomana, mutta sen sisätiloja uudistettiin vuonna 1981 arkkitehti Olof Hanssonin johdolla. Ulkoseiniä koristavat pyhän Henrikin, pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin patsaat. Kirkon kuorissa sijaitsevaan alttariin on sijoitettu pyhän Cyprianuksen, Olavin sekä Birgitan pyhäinjäännöksiä. Kirkon piispanistuinta koristaa Suomen apostolisen vikaarikunnan ensimmäisen piispan, Mikael Buckxin, vaakuna. Alttarin etuseinässä on vitriini, johon asetettiin pyhän Henrikin reliikki tammikuussa 2000; alttarin yläpuolella on myöhäiskeskiaikainen triumfikrusifiksi.
Kirkkosalin neljätoista ristintien asemaa on valettu Ranskassa 1800-luvulla. Salin seinillä on kaksitoista vihkiristiä kynttilöineen. Urkuparvella on tukholmalaisen Richard Jacobin tehtaan urut vuodelta 1967. Parven alla on muistotaulu Johannes Paavali II:n vierailusta Suomessa vuonna 1989. Urkuparvea kannattavissa pylväissä on marmoriset vihkivesiastiat. Kirkkosalin lasimaalaukset valmisti hollantilainen René Groene 1960-luvulla ja ne peruskorjattiin 2000-luvun alussa.
Kirkon katon todettiin vuonna 2009 olevan romahtamisvaarassa. Katto uusittiin korjauksissa, jotka valmistuivat syksyllä 2010. Lahonneen ansaan pää uusittiin, samoin vaihdettiin kattopelti ja muita rakenteita. Pelti oli välillä punainen, mutta korjauksen jälkeen vihreä. Kellotornista löytyi pala vanhaa vihreää kattopeltiä, jonka perusteella Museovirasto hyväksyi värimuutoksen. Kellotapulin romahtamisvaarassa ollut yläosa uusittiin, ja sen luukut muutettiin avautuviksi. Myös ikkunamaalaukset ja penkkien polvituet uusittiin. Korjaustöitä rahoittivat Museovirasto, suomalaiset säätiöt ja yksityiset tahot sekä saksalainen Bonifatiuswerk-säätiö.
Reittipisteistä löydät koordinaatit jotka vie sinut Pietarinkatu 3:n eteen josta saat myös yhden muuttujan.
Osoitteessa Pietarinkatu 3 sijaitsi neuvostoliittolaisen KGB-upseerin ja diplomaatin Viktor Vladimirovin virka-asunto 1970-luvulla.
Reittipisteistä löytyy myös koordinaatit Pietarinkatu 24:n eteen josta saat yhden muuttujista.
Karolina Eskelin, ensimmäinen Suomessa tohtoriksi väitellyt nainen, avasi yhdessä kirurgi Gustaf Adolf Wetterstrandin kanssa vuonna 1907 Pietarinkatu 24:ssä sairaalan, jossa oli 17 potilaspaikkaa. Sairaala siirtyi uudelle omistajalle vuonna 1919, ja vuodesta 1920 eteenpäin se toimi nimellä Sanitas.
N 60° 09.(C-4)(C-4)7' E 0A4° D6.E(B+2)0'
HUOM! Koska D ja E muuttuja ovat kadonneet, löydät ne tutkimalla kuvausta. Tarkemmin reittipisteitä.