Perimätiedon mukaan tänne on haudattu metsään kolme venäläistä desanttia sekä alun perin muuhun tarkoitukseen kaivettuihin kuoppiin. Ryöppäänmäen desantteja koskevissa kertomuksissa erään tarinan mukaan on ilmeisesti johtomotiivina mainittu jonkin kirkonkylän alueelle sijoitetun komppanian ruokajono, jossa kaksi miestä paljastuu sotilaspuvun poikkeavan piirteensä (saappaat, vyö tai kokarditon hattu) takia, tulee pidätetyksi ja ammutaan. Tämä tarina sai juurensa siintä kun eräässä 18.D tiedusteluosaston asiakirjassa mainitaan tavatun Rautjärven kirkonkylän alueella 16.7 klo 21.40 puoliksi siviiliasuun pukeutuneen tuntemattoman miehen, joka oli tiedustellut tapaamiltaan alikersantilta ja sotamieheltä "onko kyseessä joukkojen vaihto?" Kuvauksen perusteella ko. kyselijä sopisi ns. pintavakoojaksi. Sotilaat kertoivat tapauksen heti tuoreeltaan komppanian päällikölleen ja tämä ilmoitti havainnosta edelleen. Mainittua kyselijää ei tavoitettu. Toinen tarina kertoo näin:
Sekatyömies Pekka (Pedja) Matinpoika Korpiaho (s. 27.11.1916 Petroskoi) otettiin kiinni 15.7.1941 Purnujärvellä. Hänen tehtävänään oli suorittaa räjäytyksiä rautatie- ja maantiekohteissa mm. Untamon ja Miettilän suunnalla. Korpiaho oli tovereiden kanssa suorittamassa tehtävää, kun muut lähti syvemmälle metsään Korpiahon jäätyään yksin. Illalla Korpiaho lähti etsimään tovereitaan ja tuli tielle, jossa kohtasi suomalaisen upseerin. Tämän kysyessä tunnussanaa lähti Korpiaho pakosalle, jolloin upseeri ampui pistoolilla joitakin laukauksia, joiden seurauksena parivartio pidätti hänet kello noin 20.30. Korpiaho tuomittiin kenttäoikeudessa Rautjärven kunnantalolla (Pitäjäntupa) vakoilusta kuolemaan ja teloitettiin 17.7.1941 ilmeisesti pappilan perunakellarin lähellä.
Autonkuljettaja Yrjö Kalervonpoika Koski (2.8.1919 Tampere) jäi kiinni Ruokolahden Salopellolla 15.7.1941. Hänen piti hankkia tietoja suomalaisvoimien vahvuuksista sijoituksesta ja liikkeistä. Paluumatkalla tavattavat sotilasvarastot oli poltettava ja sytytettävä metsäpaloja, johon hän ei olisi halunnut, päinvastoin hänen takoituksensa oli heti tilaisuuden tullen antautua suomalaisille. Aamulla sotilaspartio kohtasi Salopellolla neljä miestä jotka lähestyessä nostivat kiväärit poskelle, jolloin suomalainen partio avasi välittömästi tulen. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen vihollisen puolelta huudettiin: "Älkää ampuko, täällä on omia miehiä". Tilanteen selvittyä partiomies kysyi Koskelta, mistä miehet ovat tulossa ja miksi he ovat täällä. Lyhyessä parin minuutin kestäneessä tulituksessa yksi kaatui, kaksi haavoittui ja neljäs pakeni. Miehillä oli suomalaiset sotilaspuvut. Haavoittuneita lähdettiin kuljettamaan JSP:lle, jossa toinen haavoittuneista kuoli. Matkalla JSP:lle Koski oli heittänyt joitakin papereita tien oheen. Myöhemmin Kosken heittämät paperit löydettiin, ja ne osottautuivat Koskelle annetuiksi henkilöllisyystodistukseksi ja kahdeksi muuksi lapuksi, joista toinen oli venäjän ja toinen puolan kielinen. Koski tuomittiin kenttäoikeudessa kunnantalolla vakoilusta kuolemaan ja teloitettiin 19.7.1941 ilmeisesti saman kellarin lähellä.
Luutnantti Ivan Titkoff (s. 1911) oli ilmeisesti Kosken kiinni oton yhteydessä paennut ns. neljäs mies. Titkoff pidätettiin myöhemmin samana päivänä Ruokolahden Kymälahdessa. Partion tehtäväksi Titkoff mainitsi palojen sytyttämisen Harakassa. Kuulustelujen välillä vanki vietiin säilytykseen ”navetan kellariin”, josta tämä 16.7.1941 yöllä yritti karata, jolloin vartiomies ampui hänet.
Nämä kertomukset on otettu suoritetuista kuulusteluista ja oikeudenkäynnin asiakirjoista.