Liskoilla on yleensä neljä jalkaa, korva-aukot ja liikkuvat silmäluomet. Lajit vaihtelevat muutaman sentin pituisista lähes kolmimetrisiin. Muutamilla liskoilla ei ole jalkoja, mutta niitä ei lueta käärmeisiin korva-aukkojen ja silmäluomien takia. Monet liskot kykenevät vaihtamaan ruumiinsa väriä, ympäristön tai uhan vuoksi. Näistä tunnetuimpia ovat kameleontit.
Liskoista vain viisi lajia on myrkyllisiä. Niiden myrkky ei siirry ihmiseen välittömästi kuten käärmeiden terävien myrkkyhampaiden kautta, vaan hitaasti tavallisen pureman kautta. Liskot eivät yleensä ole vaaraksi ihmiselle.
Liskoilla on monenlaisia puolustautumistapoja. Tapoja ovat muun muassa ruumiin pullistelu, kaulusten nostelu, sähiseminen, maastoutuminen tai vain näyttäminen ulkonäöllisesti pelottavalta tai myrkylliseltä.
Suomessa luonnonvaraisina eläviä liskolajeja ovat vain sisilisko ja vaskitsa. Lisäksi 2000-luvulla Lounais-Suomessa on havaittu hietasisiliskoja.
Myös muutamia Lisko nimimerkkiä käyttäviä kätköilijöitä on tavattu Suomessa. Tämä laji on vaaraton ja rauhallinen ihmisystävällinen, vain kätköjen perässä kulkevat innokkaasti.
Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa. Arviot suopinta-alasta vaihtelevat kuitenkin lähteittäin. Suomessa on geologista suota noin 5,1 miljoonaa hehtaaria (15 %) ja metsätieteellistä suota noin 8,9 miljoonaa hehtaaria (26 %), eniten Pohjois-Suomessa ja vedenjakajien seudulla. Suomessa suota on jäljellä kolmasosa alkuperäisestä laajuudesta. Useimpien muiden arvioiden mukaan kuitenkin suoala on 9,3–10,4 miljoonaa hehtaaria, mikä on Suomen koko pinta-alasta ilman merialueita noin 26 % ja maa-alasta 29 %.