Ristinpäivä on yhteisnimitys kahdelle vanhalle kristilliselle juhlapäivälle, joita vietetään tai on vietetty pyhäinjäännöksenä säilytetyn, alkuperäiseksi väitetyn Kristuksen ristin myöhempien vaiheiden muistoksi. Ristin löytämisen juhlaa (lat. inventio crucis) vietettiin katolisessa kirkossa ennen vuotta 1969 3.toukokuuta. Ristin ylentämisen juhlaa (lat. exaltio crucis, ortodokseilla Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen) vietetään vielä nykyäänkin sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 14.syyskuuta.
Legendan mukaan Pyhä Helena, keisari Konstantinuksen äiti, löysi Jerusalemista ristin muotoisen puun, jonka hän uskoi olevan alkuperäinen Kristuksen risti. Tämän jälkeen paikalle rakennettiin Pyhän haudan kirkko, joka vihittiin käyttöön vasta useita vuosia Pyhän Helenan kuoleman jälkeen, 13.syyskuuta 335, minkä jälkeen seuraava päivä julistettiin juhlapäiväksi. Helenan löytämää ristiä säilytettiin Pyhän haudan kirkossa vuoteen 614 saakka, jolloin Bysantin-sassanidien sodassa persialaiset ryöstivät sen. Bysantin keisari Herakleios onnistui kuitenkin vuonna 628 hankkimaan sen takaisin, minkä jälkeen hän juhlallisesti pystytti sen jälleen paikoilleen Jerusalemissa.
Suomessa kumpaakaan ristinpäivää ei ole ainakaan uskonpuhdistuksen jälkeen vietetty pyhäpäivänä. Kuitenkin molemmat olivat almanakassa pitkään merkityt ristinpäivän (tai ristinpäiwän) nimellä, 14. syyskuuta vuoteen 1864 ja 3. toukokuuta vuoteen 1928 saakka. Nämä päivät eivät tuolloin olleet kenenkään nimipäiviä. Molemmat tunnetaan suomalaisessa perinteessä myös kansanomaisina merkkipäivinä, joista on käytetty myös nimityksiä kevätristi (3. toukokuuta) ja syysristi (14. syyskuuta).
Suomalaisessa kansanperinteessä varsinkin kevätristi on ollut huomattava merkkipäivä, joka etenkin Savossa ja Karjalassa on tunnettu erityisesti karjan laitumellelaskemispäivänä sekä kalastajien merkkipäivänä. Koska lehmät entisaikaan eivät yleensä tuottaneet maitoa talvella, on tunnettu myös sanonta, jonka mukaan maitoa oli saatavissa vain kevät- ja syysristin välisenä aikana.
(lähde Wikipedia)