Ihana Äijänvuori -traili esittelee Äijänvuoren maastoa. Äijänvuoren alue on suurelta osin luonnonsuojelualuetta, käyttäydythän sen mukaisesti, kiitos. Kätköille on lupa. Kaikki kätköt on sijoitettu lähelle polkuverkostoa tai kuntorataa jotta suurta ylimääräistä maaston kulumista ei kätköillessä syntyisi. Polkuja on paljon enemmän kuin mitä kartassa näkyy. Talvella kuntoradalla on latu ja siellä kulkemista varten tarvitset sukset. Kaikki kätköt ovat talvilöydettäviä. Muista ottaa tieto bonusta varten ja oma kynä mukaan! Kierros kannattaa kulkea bonuksen kirjaamisen kannalta vastapäivään jos lähdet Tampsan suunnalta.
Suo vuorella
Vaihtelevamaastoisen kallioalueen luonteeseen kuuluu, että siellä on useita eri tasoilla olevia kalliopainanteita, joista vesi ei pääse virtaamaan pois. Koska alue on jääkauden sileäksi hioma, ei sileä alusta myöskään läpäise vettä, vaan keväisten sulavesien ja kesäisten sateiden vedet kertyvät näihin painanteisiin. Nykyisessä ilmastossa vesiallikot soistuvat helposti. Aluksi paikalla voi olla vähäinen lammikko, joka reunoiltaan kasvaa hiljalleen umpeen.
Suo on kostea ekosysteemi, jossa haihdunta on sadantaa pienempi, ja jonka kasvien jäännöksistä muodostuu turvetta. Turvetta syntyy eniten pohjoisilla alueilla, koska hajoaminen on hitaampaa kylmissä ja kosteissa ympäristöissä. Turpeessa on hajoamistilassa olevien kasvijäännösten rakenne suureksi osaksi säilynyt. Niistä voidaan usein määritellä, mihin kasvisukuun tai jopa -lajiin ne kuuluvat. Soita muodostuu vesien umpeenkasvamisen, tulvamaiden ja tulvattoman metsämaan soistumisen sekä merenrannikoilla maankohoamisen seurauksena. Suot ovat biodiversiteetiltään rikkaita ekosysteemejä ja monesti suosittuja retkeilyalueita.
Suon määritelmä eri tieteenaloilla
Geologiassa suo määritellään suokasvien maatumisesta muodostuneeksi turvekerrostumaksi, jonka paksuus on yli 30 senttimetriä, pinta-ala vähintään 20 hehtaaria ja tuhkapitoisuus alle 40 %. Biologisen suomääritelmän mukaan suo on sellainen maastokuvio, jossa kivennäismaata peittävä orgaaninen maalajikerros on turvetta tai jonka aluskasvillisuudesta 75 % on suokasvillisuutta. Kolmen neljäsosan vaatimus perustuu A. K. Cajanderin metsätyyppioppiin, joka on pitkään ollut Suomen metsä- ja myös suoluokittelun perustana. Metsätieteellisiä soita puolestaan ovat geologiset suot ja biologiset soistumat, mutta myös alle 20 hehtaarin laajuiset suot.
-Wikipedia-