Prologi
Pakkasimme Ramin kanssa rinkat autoon eräänä kesäisenä lauantaina, ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Matkalla emme juurikaan kätköjä etsineet, koska kuntakartta vihersi jo ennestään reitillämme. Aina se kuitenkin vähän riipaisee, kun vihreiden pisteiden kohdalla vain ajelee ohi. Siksipä emme edes tainneet katsella kätkötarjontaa koko päivän aikana. Illalla saavuimme eräänlaiseen Base Campiin, ja majoituimme ystävän loma-asunnolle. Seuraavana päivänä tutustuimme lomakeskuksen kätkötarjontaan, ja kävimme kirjoittamassa nimmarimme noin 30 lokivihkoon.
Päivä 1
Maanantaina heräilimme ajoissa, ja hyvän aamupalan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti vaelluksemme lähtöpistettä, matkalla toki muutamilla purkeilla pysähtyen. Päivän jo taittuessa iltapäivän puolelle, saimme auton parkkiin ja aloimme valmistautumaan muutaman päivän kävelylle. Heitimme rinkat selkään, ja lähdimme pikkuhiljaa köpöttelemään lähes highwayta pitkin kohti itää (taisi se alku olla melkein pohjoiseen). Ensimmäiset kilometrit olivat ylämäkeä, mutta mieli oli hyvä, askel kevyt. Vasemmalle puolelle jäävä maisema, järven takana siintävänä tunturineen antoi vielä lisäbuustia. Muutaman kilometrin jälkeen merkitty polku kääntyi 90 astetta kohti pohjoista, mutta me jatkoimme suoraan itään.
Tunturin rinteellä meni eläinten ja ihmisten tekemiä uria, ja vaikka kuinka yritimme kompassin avulla pysyä suunnassa, niin siinä vain kävi, että käveltyämme lähtöpisteestä alle 5 km, olimme ensimmäisen kerran eksyksissä. Joku on joskus sanonut, että kun eksyy, kannattaa lähteä kotiin. Emme toteuttaneet tuota viisautta, vaan pidimme pienen tauon, ja paikallistimme itsemme muutama sata metriä tavoiteurasta etelään. Pian olimme taas suunnitellulla reitillä, ja loppumatka ensimmäiselle leiripaikalle sujui joutuisasti.
Kohta edessämme näkyi ??????järvi, jonka rannalla on myös autiotupa. Tupa näkyi jo pitkälle, mutta matkaa sinne oli vielä lähes kaksi kilometriä. Nuo kilometrit tuntuvat aina loputtoman pitkiltä, kun näkee jo päämäärän, mutta matka ei vain tunnu lyhenevän. Lopulta olimme kuitenkin tuvan pihassa, josta löytyi kelvollinen telttapaikka pienellä etsimisellä. Muutama muukin teltta paikalla nökötti, ja siellä täällä käveli muita retkeilijöitä. Olipa paikalla myös yksi poro, joka oli pahasti loukkaantunut, ja siitä ilmoitimmekin sitten maalikyliin päästyämme paliskunnalle.
Perinteisiä ensimmäisen illan makkaroita varten teimme pienet tulet, joilla saimme reissumme ainoat makkarat grillattua. Loppuilta olikin sitten tuttua vaelluksen leirielämää; makoilua, hyvän ystävän kanssa jutustelua, teen keittoa (ehkä sinne joukkoon pieni liraus rommiakin eksyi), ja lisää jutustelua.
Päivä 2
Hyvin nukutun, tai ainakin nukutun, yön jälkeen purimme leirin jo rutiinilla, ja aamupalan (puuro, leipä ja kahvi) jälkeen jatkoimme matkaa eilisestä tuttuun suuntaan. Pari kilometriä kuljimme edelleen järven pohjoispuolta, ja kun vihdoin saavutimme järven itäpään, kaarsimme kohti koillista. Pienempiä järviä jäi edelleen etuoikealle. Helikopteri ja vesitaso lensivät edestakaisin yläpuolellamme tuoden uusia kalastajia järville. Ja noutaen toisia takaisin.
Puolen päivän jälkeen oli aika lähteä kipuamaan kurua pitkin ylös. Kurun pohja näytti sen verran huonokulkuiselta, että päätimme könytä sen reunaa pitkin. Ja könyämistä se olikin, ainakin minun osaltani. Sen verran rankka nousu oli, että pieniä taukoja piti pitää vähän väliä. Varmaan pari tuntia siinä tuli huohotettua ennen kuin helpotti. Niin ainakin luulin. Kun maasto hieman tasoittui, edessä oli jokseenkin ylitsepääsemättömältä vaikuttava pirunpelto. Kivirakkaa oli sen verran, että jos paikalla olisi ollut geokätkö, niin vihje ”kiven alla” olisi tuntunut silkalta kettuilulta. Onneksi kätköä ei tuolla ole. Ennen tuohon haasteeseen vastaamista pidimme lounastauon, jonka jälkeen rakan ylitys sujui yllättävänkin hyvin.
Seuraavat kilometrit vaelsimme tunturinrinnettä pohjoiseen yrittäen pysyä sen verran ylhäällä, että emme ajautuisi edessä siintävän järven rantakoivikkoon. Yrityksestä huolimatta jouduimme tekemään vielä pienen koukkauksen ylärinteeseen, jotta maa jalkojemme alla olisi edes hieman kovempaa. Päivän rasitukset alkoivat tuntua sen verran, että päätimme jäädä yöksi järven jälkeen suunnilleen luoteesta kaakkoon virtaavan ????????joen rantaan. Pääsimme helposti joesta yli kahlaamalla, vettä oli noin polven korkeudelle, ja pohjoispuolen törmän takaa löytyi erinomainen leiripaikka.
Päivä 3
Seuraavana aamuna jatkoimme pohjoiseen, kohti yhtä reissumme pääkohdetta. Rakkaa riitti, ja hyppelimme eteenpäin kiveltä kivelle. Muutaman tunnin kuluttua olimme tämän erämaa-alueen hauskimman näköisen tunturin juurella. Tosin lähestymissuunnastamme katsottuna tuo möykky ei näyttänyt yhtään niin hauskalta kuin länsipuolelta tarkasteltuna. Tässä vaiheessa alkoi vähän huolestuttaa juomavesien vähyys. Tunturin eteläpuolella oli toki pikku lampare, mutta ei siitä kyllä tohtinut juomavettä ottaa.
Jätimme rinkat alas, ja lähdimme kapuamaan jyrkkää rinnettä ylös. Noin puolen tunnin suorittamisen jälkeen olimme saavuttaneet huipun, jolta olikin mahtavat näköalat lähes joka suuntaan. En tiedä, onko UKK koskaan tällä huipulla Lapin hiihtoretkillään käynyt, mutta hänen muistolaattansa täältä kuitenkin löytyy. Aika sälli on ollut, jos tänne on suksilla suihkinut. No, aika sälli oli joka tapauksessa.
Otimme pakollisten maisemakuvien lisäksi kuvat virtuaalia varten, ennen kuin lähdimme laskeutumaan takaisin kohti rinkkojamme. Rinkkojen löydyttyä jatkoimme tunturin rinnettä alas kohti koillista, josta yritimme löytää kulkukelpoisen reitin kohti kahlaamoa, josta ehkä pääsemme yli. Olin etukäteen yrittänyt vähän selvitellä, miten tuossa vedenkorkeuden kanssa lienee, ja kieltämättä vähän jännitti, että miten meidän käy.
Matka kahlaamolle oli raskas. Vaikka juomavettä kuinka yrittää säästellä, niin kyllä se joskus loppuu, ja nälkäkin alkoi jo kurnia. Loppumatkalla poluttomissa pusikoissa ei paljon juteltu. Kun sitten päästiin rantaan, niin ennen ylimenopaikan tarkempaa selvittämistä oli aika lounastaa.
Lounaan jälkeen tarkastelimme sopivaa reittiä veden toiselle puolelle, ja kyllähän se löytyikin. Ei se ylitys helppo ollut, mutta tapana on, että tarpeettomia riskejä ei oteta. Nyt mentiin yli ja seuraavaksi leiriksemme valikoitui ????????, isohko saari, lähes kannas, järvijonon keskellä. Rankan päivän jälkeen ruoka maistui. Ja ihan vaan tilkkanen rommia.
Päivä 4
Aamulla jännitimme, tuleeko sade. Jossain vaiheessa näyttikin aika pahalta, mutta yhtäkkiä pilvet väistyivät sinisen taivaan tieltä, ja saimme nauttia retkemme huippuhetkestä (minun mielestäni) mitä parhaimmassa säässä. Jätimme leirin niille sijoilleen, ja pakkasimme reppuun päiväeväät. Tavoitteenamme oli ??????järvi, jonka pohjoisrannalle oli leiripaikastamme matkaa nelisen kilometriä pohjoiseen. Matka taittui kivasti, onhan sitä kevyemmillä varusteilla aina helpompi kävellä. Upean järven pohjoisrannalla on hieno EarthCache, joka oli ollut mielessäni siitä asti, kun Ramin kanssa matkaa tänne ensimmäisen kerran suunniteltiin. Nyt tuon ratkaiseminen oli jo tosi lähellä, noin 4 kilometrin, alle kahden tunnin, päässä.
Löysimme Earthin koordinaateista kuvauksen mukaisen paikan, ja selvittelimme tarpeellisia tietoja tunnollisesti ja tarkasti. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Siis kuvainnollisesti, eihän tuolla herkässä erämaassa oikeasti ole syytä alkaa kiviä kääntelemään. Lopulliset laskelmat toki maltettiin jättää Base Campille. Lopuksi palkitsimme itsemme hyvillä eväillä. Olikohan läsnä myös ”kaatoryyppy”?
Kevyin mielin ja askelin palasimme leiriimme. Ruokailun ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen olikin taas vähän ohjelmaa, kun piti päästä tästä saaresta myös pois. Suunnilleen samoja eilisiä jälkiä kahlailimme vaellussauvojen avustamina virran toiselle puolelle. Ylityksen jälkeen löysimme polun, joka johdatti meitä tuon eilisen ”UKK-tunturin” pohjoispuolta kohti seuraavaa leiripaikkaa. Tuo kolmen kilometrin pätkä kohti länttä oli kyllä aika ikävää pusikkoa, välillä kadotimme polunkin, kunnes se taas jostain ilmestyi jalkojemme alle.
Neljännen yön vietimme lähellä autiotupaa, tosin kävelimme tuvalta vajaa kilometrin rinnettä ylös, etelään päin. Maisemat olivat taas aika hulppeat, vai mitä mieltä itse olet? Tällaiselta ???????? näyttää länsipuolelta:
Ennen telttaan kömpimistä kävimme vielä iltakävelyllä joen länsipuolella sijaitsevalla varaustuvalla, jossa etsimme yllättävän kauan tradikätköä, joka kuitenkin lopulta antautui aivan ilmeisestä paikasta. Ja tuohonkin paikkaan olimme molemmat kurkkineet monta kertaa, ennen kuin purkki osui näkökenttään. Ei se aina ole niin helppoa.
Päivä 5
Heräsimme hyvillä mielin tietoisena siitä, että edessä on helpohko päivämatka selkeää polkua pitkin, ja suunta on muuttunut takaisin kohti parkkipaikkaa. Toki sinne vielä matkaa oli. Sen olin ilmeisesti 16 vuoden takaiselta reissultani unohtanut, että ensimmäiset kilometrit olivat taas raastavan hivuttavaa ylämäkeä. Voi tietysti olla, että 16 vuotta sitten jalka nousi vähän kepeämmin. Maasto helpotti oikeastaan samalla hetkellä, kun kurssi muuttui etelästä lounaaseen. Muutaman tunnin marssimisen jälkeen saavuimme päivämatkamme puoliväliin. Teimme ruokaa autiotuvan pihalla, ja jatkoimme lyhyen lepohetken jälkeen kohti viimeistä yöpaikkaamme.
Edessä oli taas kerran rankahko nousu, jonka päätteeksi otimme yhteyttä kotijoukkoihin kertoaksemme, että täällä on kaikki hyvin. Vastauutiset olivatkin sitten hieman ikäviä koronan muodossa. Vähän jo mietimme, että pitääkö meidän jäädä Lappiin karanteeniin. No, ei sentään, kyllä me kotiin ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti päästiin. Ja terveinä. Tällaisen reissun jälkeen varmasti vielä terveempinä kuin tänne lähtiessä olimme.
Mutta eihän se matka tuonne tunturin päälle sentään päättynyt, vaan laskeuduimme pitkän etelään viettävän alamäen ?????järven autiotuvalle. Tuvan ympäristö on alueelle tyypilliseen tapaan hyvin kivistä, joten telttapaikan löytäminen kesti jonkin aikaa.
Päivä 6
Viimeiseksi vaelluspäiväksemme oli luvattu sadetta, ja laitoimmekin ensimmäisen kerran reissullamme herätyksen päälle, jotta ehtisimme suorittaa aamutoimet ja leirin purun ennen sateen alkamista. Turhaan heräsimme kuudelta, sillä sade alkoi vasta, kun olimme autolla.
Viimeisellä etapilla harhauduimme hieman selvältä uralta, kun jälkiä meni vähän sinne sun tänne. Pienen palaverin jälkeen päätimme palata perusreitille, vaikka se hieman kyseenalaista olikin. Mutta ei siitä sen enempää. Loppumatka sujui leppoisissa merkeissä, ja saavuimme tutulle parkkiselle hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. Kuuden päivän kuivamuonakuurin jälkeen ravintolaruoka oli ihan ok, eikä ruokajuomakaan kauaa lasissa viihtynyt. Isompia juhlia piti kuitenkin vielä malttaa odottaa, ja siirtyä autolla takaisin Base Campiin. Illan ohjelmassa olivat saunomiset reissun kokemuksia kerraten.
Epilogi
Yksi kokonainen päivä vietettiin vielä ????tunturin maastoissa, lähinnä kätköjä haeskellessa. Hieno reissu hyvän ystävän kanssa, komeita maisemia, pari täsmäkätköä. Ihan parhautta.
Kirjoita tsekkeriin suomenkieliset sanat peräkkäin ilman välilyöntejä.
Muihin reissuihimme pääset mukaan näistä:
Erään toisen reissun tarina
Vielä yhden reissun tarina
Encore-hieman erilaisen reissun tarina
Bonusreissu