Ristisaaresta on mainita Axel Lönnströmin kirjassa »Kertomus yhteisuitoista Pielisjoen vesistössä 1886-1935» että jo 1870 luvulla on aika ajoin eroteltu puita. Mutta vuodesta 1886 alettiin säännöllisesti tehdä puiden erottelua. Erottelu tarkoittaa eri lajien erottelua, esim. koon tai puulajin sekä merkinnän mukaan.
Varsinainen erottelulaitos rakennettiin Ristisaareen talvella 1911-12. Siinä oli yhteensä 6 erottelulaitetta, joissa oli jäykät, virransuuntaiset erottelukanavat. Erottelualue oli kolmen kilometrin matkalla Pielisjoessa ja matkaa siitä joen suulle oli 16 kilometriä.
Kun parhaimmillaan töissä oli n. 700 miestä vuorokaudessa, tarvittiin monenlaista muutakin rakentaa. Erilaisia majoituskämppiä oli alueella useita, sitten oli oma leipomo, ruokala, sepän paja sekä lukuisia varastorakennuksia. Olipa kesäisin parin viikon välein markkinatkin.
Kun 1970 valmistui Kuurnan voimalaitos, erottelun tarve poistui. Näin ristisaaren laitteet purettiin ja myöhemmin an myös rakennuksista suuri osa purettu. Nyt paikalla näkee vain metsää.
Sodan aikana Ristisaarella oli Joensuussa oma roolinsa. valekaupunkiin vedettiin Ristisaareen rautalankakaksoisjohto valaistuksen sytyttämistä varten. Sytytys tapahtui adoniparistoon kytketyn laitteen avulla. Näin eräs pariskunta sytytti ja sammutti kotoaan aina, kun hälytys tuli.
Mitkä olivat pariskunnan etunimet.
