Pyhä-Nattanen ja toorit
Press here for English
Nattastunturit - Koiliskairan uniikki tunturiryhmä
Pyhä-Nattasen tunturi on osa Nattasten tunturiryhmää Sompion luonnonpuistossa Sodankylän kunnassa. Tunturiryhmä hallitsee maisemaa, sillä ne ovat lähialueen ainoat tunturit ja kohoavat yli 500 metrin korkeuteen. Etenkin kahden korkeimman huipun (Terävä-Nattasen ja Pyhä-Nattasen) terävät huiput poikkeavat muista alueen pyöreälakisista tuntureista. Tunturin laella on luonnon kasaamia kivikasoja, eli tooreja.
Pyhä-Nattasen huipulla toorien vieressä on myös entinen palovartijan tupa, joka palvelee retkeilijöitä päivätupana. Tulenteko on nykyään kielletty ja lähin leirintäalue ja tulipaikka sijaitsee Sompionjärven rannalla. Alueella on ollut myös sota-aikana saksalaisten tähystyasema, josta on vielä merkkejä alueella.
Huomaathan, että Sompion luonnonpuistossa saa kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin. Luonnonpuiston ainoat viralliset reitit ovat Pyhänattasen reitti sekä Saariselälle johtava Ruijanpolku. Tunturin huippua saa siis lähestyä vuoden ympäri ainoastaan etelästä, parkkipaikalta tulevaa merkittyä reittiä pitkin (katso reittipiste) sekä lännestä Nalijoen laavulta johtavaa reittiä pitkin. Sompionjärventietä ei aurata talvella ja tie on ajoittain huonossa kunnossa. Luethan myös Sompion luonnonpuiston säännöt osoitteesta Luontoon.fi
Nousu tunturille on jyrkkä ja kivikkoinen mutta tervejalkaiselle ihmiselle sen ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän rankka. Matkaa kertyy kaksi kilometriä parkkipaikalta tienvarresta, jossa on opasteet.
Pyhä-Nattasen geologinen historia ja toorit
Suomen tunturit ovat muinaisen vuoriston, Svekokarelidien jäänteitä, joka ulottui Ruotsista Suomen läpi Venäjän Karjalaan. Vuoristo syntyi noin kaksi miljardia vuotta sitten mannerlaattojen törmätessä. Arvioiden mukaan huiput olisivat olleet yhtä korkeita kuin Alpit. Tuhansien miljoonien vuosien kuluessa melkein koko vuoristo rapautui pois. Jäljelle on jäänyt ainoastaan sen juuriosia eli tuntureita ja vaaroja alkuperäisen vuoriston kohdalle. Ne eivät kuluneet kokonaan pois, koska ne koostuvat osittain kvartsista, joka uhmasi vuoriston rapautumista ja jääkautta paremmin.
Svekokarelidien vuoriston syntymisen yhteydessä kiteytyi myös granuliitit, josta Saariselän tunturit koostuvat. Nattastunturien kallioperä on sen sijaan kovempaa kuin granuliitti. Nattaset ovat muodostuneet erittäin harvinaisesta graniittimuodosta, jota kutsutaan Nattasten punaiseksi graniitiksi (ks alla oleva kuva). Se on kallioperältään punertavaa, ja suuntautumatonta graniittia, joka on rakenteeltaan hyvin kestävää ja tasalaatuista. Ikää Nattasten graniitilla on noin 1770 miljoonaa vuotta.
Koska Nattasten punainen graniitti oli kovempaa, kesti se paremmin Svekokarelidien vuoriston rapautumista kuin muu alue. Pitkän ajan kuluttua jääkausien aikana jää hioi Lapin tuntureita ja pyöristivät ne nykyiseen muotoonsa. Jääkauden lopulla alueen yli vetäytynyt jääpeite ei päässyt hiomaan Nattastuntureita yhtä pyöreiksi kuin pääosaa lähialueen tuntureista juuri Nattasen graniitin kestävyyden takia. Yksi syy siihen on myös se, että useiden jääkausien aikana Nattaset olivat Keski-Lapin jäänjakajavyöhykkeellä, missä mannerjäätikkö oli liikkumaton tai virtasi hyvin hitaasti. Näistä syistä johtuen Nattaset ovat terävälakisia, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka meidän ihailtavaksi.
Pyhä-Nattasen toorit lienevät Nattastunturien tunnetuin osa ja ehdottomasti Suomen näyttävimmät. Toorit ovat Nattasten kaikista kovinta kiveä ja ne ovat tulleet näkyviin hitaasti, kun muu tunturin kallioperä on pikkuhiljaa rapautunut. Toorit eivät rapautuneet, sillä ne koostuivat vieläkin kovemmasta kivestä kuin muu tunturi. Toorit alkoivat muodostua, kun muun kallion rapautuessa sen paino väheni ja maa alkoi sen takia kohota. Kun heikompi kiviaines rapautui ja kulkeutui pois, jäljelle jäi kovemmasta aineesta koholle kiviä rapautumisen eli halkeilun suuntaisesti. Toorien raoissa on siis miljoonia vuosia sitten ollut kiveä, joka on heikompana rapautunut pois.
Pyhä-Nattasen toorit erottuvat huipun maisemasta korkeina kallio- ja lohkaremuodostumista. Niitä ei välttämättä uskoisi luonnon muokkaamiksi. Pikemminkin ne näyttävät kuin jättimäisiä kivilimppuja, jotka oli koottu korkeiksi kasoiksi.
Rapautuminen jatkuu tooreissa edelleen. Rapautuminen ylipäätään voidaan jakaa mekaaniseen, biologiseen ja kemialliseen rapautumiseen.
- Mekaanisessa rapautumisessa kallio tai kivi halkeilee fysikaalisten tekijöiden vaikutuksesta, kuten lämpölaajenemisen takia. Yleinen muoto mekaanisesta rapautumisesta on pakkasrapautuminen, jossa kallion rakoihin kerääntyy vettä ja veden jäätymisen lämpötilojen vaihteluiden akia kallio alkaa pikkuhiljaa halkeilla.
- Biologinen rapautuminen johtuu mikrobeista ja muista eliöistä. Esimerkiksi jäkälien tuottamat hapot kuluttavat kiveä vähitellen.
- Kemiallinen rapautuminen on yleensä seurausta pitkään jatkuneesta mekaanisesta rapautumisesta, joka paljastaa kallioalueita tai hävittää niitä. Kemiallisessa rapautumisessa kallion sisällä olevia mineraaleja voi hajota ja uusia mineraaleja syntyä ja se vaatii kostean ilmaston.
Jotta voit merkitä kätkön löydetyksi, sinun täytyy suorittaa seuraavat tehtävät annetuissa koordinkoordinaateissa. Tehtäviä tehdessä sinun ei tarvitse siirtää kiviä.
1) Annetut koordinaatit johdattavat sinut huipun tooreille. Kuvaile toorien rakennetta ja kokoa ja kerro kuinka monta selkeästi erottuvaa toorimuodostelmaa näet tässä? Kerro myös onko niissä havaittavissa ainoastaan vaakarakoilua?
2) Rapautuminen jatkuu toorien raoissa edelleen. Havaintojesi perusteella pohdi, miten tai millä tavoilla rapautuminen voisi tapahtua nykyään, kun raot ovat jo muodostuneet?
Lähetä vastauksesi omistajalle profiilisivun kautta. Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa mutta asiattomat logit tullaan poistamaan varoittamatta. Omistaja vastaa viestiin jos vastauksissa on paljon epäselvyyttä.
Pyhä-Nattanen fell
Pyhä-Nattanen fell is part of the Nattastunturit fell group in Sompio nature reserve in Sodankylä municipality. The group of fells dominates the landscape, as they are the only fells in the vicinity and rise to a height of more than 500 meters. Especially the sharp peaks of the two highest peaks (Terävä-Nattanen and Pyhä-Nattanen) differ from the other rounded fells in the area. There are also many tors in the area, which are the geological specialty of the area.
At the top of Pyhä-Nattanen, next to the tors there is also a former fireman's cabin, which serves hikers as a day cabin. Fire making is now prohibited and the nearest campsite and fire place is located on the shore of Lake Sompionjärvi. There was an observation post in the area during the war, and there are still signs of it on top of the tors.
Please note that in Sompio nature reserve you can only walk along marked paths! The only official routes in the nature reserve are the Pyhänattanen route and the Ruijanpolku leading to Saariselä. The top of the fell can therefore be approached all year round only from the south, along the marked route from the parking lot (see waypoint) and from the west along the route leading from the of leant-to of Nalijoki. Please also note that the road leading to the parking lot is not plowed in winter, and it is probably impossible to carry out the tasks in winter. Please also read the rules of Sompio nature park at Luontoon.fi
The ascent to the fell is steep and rocky, but for a person with healthy legs it should not be insurmountably difficult. The distance is about two kilometers from the parking lot.
The geological history and tors of Pyhä-Nattanen
The fells of Finland are the remains of an ancient mountain range, the Svekokarelides, which stretched from Sweden through Finland to Karelia in Russia. The mountain was formed about two billion years ago when the continental plates collided. According to estimates, the peaks would have been as high as the Alps. Over thousands of millions of years, almost the entire mountain range eroded away. Only its root parts, i.e. the fells at the original mountain range, remain. They did not erode completely because they are partly composed of quartz, which defied mountain erosion and ice age better.
At the same time with the formation of the Svekokarelides mountain range, granulites also crystallized. Saariselkä fells consist entirely of granulite, unlike Pyhä-Nattanen. The bedrock of Pyhä-Nattanen is, on the other hand, harder than granulite. Pyhä-Nattanen and the whole fell group is formed from a very rare form of granite called the red granite of Nattaset. It is a reddish, non-oriented granite with a very durable and uniform structure. The age of Nattaste granite is about 1770 million years.
Because the red granite of Nattaset was harder, it was better able to withstand the weathering of the Svekokarelides mountains than the rest of the area. After a long time, during the ice age, the ice polished Lapland's fells and rounded them into their current shape. At the end of the Ice Age, the ice cover that retreated over the area was not able to grind Pyhä-Nattanen round as the main part of the fells in the area, precisely because of the durability of the red granite of Nattaset. That's why Pyhä-Nattanen is sharp-angled, which have remained for us to admire to this day.
The tors of Pyhä-Nattanen are probably the most known part of the Nattastunturi and definitely the most spectacular in Finland. The tors are the hardest rocks of all in Pyhä-Nattanen, and they have come to light slowly, while the rest of the bedrock of the fell has gradually weathered. The tors did not weather, as they were made of even harder rock than the rest of the fell. The tors began to form when, as the rest of the rock weathered and the weight decreased. With less weight on top of it, the bedrock rises and cracks horizontally and vertically into blocks of stone. A tor may be formed when the cracking happens into suitably large blocks. The tor is revealed when more weathered rock and small blocks are washed away.
The tors of Pyhä-Nattanen stand out from the landscape of the peak as high rock and boulder formations. You wouldn't necessarily think they were modified by nature. Rather, they look like giant lumps of stone piled high. The weathering continues in the cracks of the tors. Weathering in general can be divided into mechanical, biological and chemical weathering.
- In mechanical weathering, rock or stone cracks under the influence of physical factors, such as thermal expansion. A common form of mechanical weathering is congelifraction, where water enters the cracks of the rock and due to the temperature fluctuations and the freezing of the water, the rock slowly begins to crack.
- Biological weathering is caused by microbes and other organisms. For example, the acids produced by lichens gradually breaks the stone.
- Chemical weathering is usually the result of long-term mechanical weathering that exposes or erodes areas of rock. In chemical weathering, the minerals inside the rock can break down and new minerals can be formed, and it requires a humid climate.
To log this cache you must do following tasks at given coordinates.
1) The given coordinates will lead you to the tors of the summit. Describe the structure and size of them. Are there only horizontal cracks in them?
2) The weathering continues in the cracks of the tors. Based on your observations, ponder about how or in what ways could weathering occur today, when the cracks have already formed?
3) Voluntary: Take a photo of you or your personal item at the summit.
Send your answers via profile. You don't have to wait for logging permission but any logs without answers will be deleted without a warning.