Perhokalastus on selvästi muista kalastusmuodoista erotettava, ikivanha kalastusmuoto. Erona yleisempään viehekalastukseen on se, että pyyntivälineenä toimivat perhot ovat niin kevyitä, että niiden heittämistä varten tarvitaan painava, etuosastaan kartioitu perhosiima.
Perhokalastus on ensimmäiseksi kehitetty taimenen myöhemmin myös muiden veden pinnalta syövien kalalajien, kuten harjuksen, kalastukseen. Keinotekoiset perhot rakennetaan eli sidotaan siten että niiden muoto, koko ja väritys vastaa kalan luonnollista ravintoa eli useimmiten hyönteisiä. Perho voi myös toimia yksinkertaisesti kalaa stimuloivana houkuttimena, jolloin perho ei välttämättä jäljittele kalan luonnollista ravintokohdetta.
Käytettävien perhojen skaala on hyvin laaja, koska hyönteisfauna on runsas ja kullakin lajilla on useita kehitysvaiheita. Lisäksi monet perhokalastajat sitovat perhonsa itse ja kullakin on oma näkemyksensä hyvin kalastavasta perhosta. Edellä mainittu hyönteisten jäljittely koskee lähinnä taimen- ja harjusperhoja.
Itsellä perhokalastus jäänyt vähimmälle, syynä on ilmeisesti kalakaverille lisäksi tullut keski-iän kriisi.
Annetut koodiaatit vievät Tervakosken tervajoelle, kyllähän sieltä jotan kalaa voi saada mutta kätkö ei sieltä löydy, vaikka onki kannataa pitää silti mukana.
Kätkö löytyy koodinaateista : 60 AA.BBC 024 DE.XXY
AA = Ajan suudelma - 4
BB = Junttien Perhokalastustapa - 2
C = Musta koira - 71
D = Junttien perimä
E = Minun poikani ilmestyvät maailman vesille
XX = Syrjähyppy; Paistettu kala - 91
Y = Tarinani kaari
Onnea etsintään.