Juurakon saareen syntyi asutusta viereisen Laitakarin saaren sahan myötä. Saha lakkautettiin 1939 ja sen myötä Juurakon asuinluku kääntyi laskuun.
"Kaupunginhallitus päätti maaliskuussa 1954, että Juurakkoon rakennetaan tie. Siellä oli yhä noin 150 asukasta, jotka olivat vailla yhteyttä mantereelle. Asukkaat olivat useasti anoneet kaupungilta toimia sillan rakentamiseksi. Rakennustyön kustannusarvio oli noin puoli miljoonaa markkaa, joka saataisiin katujen talvikunnossapitoon varatuista määrärahoista.
Siltaa ei kuitenkaan ryhdytty rakentamaan, ainakaan sellaista, mitä juurakkolaiset olivat toivoneet eli ponttoonisiltaa Kraaselista Juurakkoon. Se oli mahdotonta, koska silta olisi katkaissut Veitsiluotoon vievän laivaväylän. Kaupunki ryhtyi rakentamaan työttömyystöinä siltaa Juurakosta Lämpsänkariin. Siltaa varten mereen kärrättiin kuormakaupalla kiviainesta ja hiekkaa. Sekä Juurakon että Lämpsänkarin rantaan tehdyt penkat yhdistettiin tukeista rakennetulla sillalla. Työttömyyskauden päätyttyä penkkaa ja siltaa pitkin pääsikin Juurakkoon.
Maantietä Juurakkoon ei alettu rakentamaan, koska saaren tyhjentäminen oli jo tiedossa."
Silta on kadonnut jo kauan sitten, mutta penkareet ovat vielä siitä muistona.
Lähde: "Juurakko: Pytinkien ja perheiden saari, Hietala, Timo ; Huusko, Rauni ; Kivilinna, Anneli: Juurakon-Sysimön perinneryhmä 2012"